Jumissa hiekkasärkällä, Bornholmasta Saksaan

Bornholman hieno luonto sai jäädä, koska tuuli tyyntyi ja halusimme jatkaa matkaa. Tiedossa oli 75 mailin siirtyminen Rugenin saarelle ja tuuli oli suoraan vastainen, eli konetusta olisi tiedossa.

Koneongelmia vol. 3

Heti Hammerhavnin satamasta lähtiessä huomasin, ettei kone anna kierroksia, eli ei kuin käännös takaisin ja laituriin ihmettelemään. Karkeasuodatin/vedenerottimen ohittamalla sain taas löpön virtaamaan koneeseen ja matka pääsi jatkumaan.

Viiden tunnin, eli 25 mailin koneen pärinän kuuntelun jälkeen järki oli jo irronnut kehosta ja olin valmis heivaamaan koko pärisijän meren pohjaan. Onneksi löpön saanti loppui taas ja koneen käyttö loppui kuin tilauksesta. Rakensin 10 litran dieselkanisterista väliaikaisen tankin ja ohitin näin kaikki ongelmat.

Kohti Saksaa

Diesel loppuu

Olin juuri täyttänyt tankin ennen sen taas tukkeuduttua. Kaikki lisäkanisteritkin olivat jo tyhjiä. Meillä oli koneeseen siis vain tämä 10 litraa mitä väliaikaisessa tankissa nyt oli löpöä. En edes tiennyt menikö imuletku pohjalle saakka, joten laskin varuiksi, että meillä olisi 4-5 tuntia konetusaikaa.

Päätimme kääntyä kohti Sassnizia, koska sinne pääsi mukavasti purjehtimaan. Yöksi tuuli tyyntyi, mutta lilluimme silti 1-2 solmua kohti määränpäätämme.

Yöllä paistoi kirkas kuu ja olimme sivussa laivaväyliltä. Loppu 50 mailia Sassniziin sujui todella mukavasti ja purjehtiminen oli erittäin nautinnollista.

Mielenkiintoista katsottavaa matkalla oli tanskalainen jättimäinen tuulipuisto jota saimme katsella koko yön. Itseasiassa kymmenen tunnin jälkeen tuulipuisto alkoi jo hieman häiritsemään, koska matka ei tuntunut etenevän lainkaan.

75 mailin ja merellä vietetyn yön jälkeen saavuimme satama-altaaseen mukavasti aamuseitsemäksi.

Rugen, Itämeren Välimeri

Rugenin saari ja sen ympäristön saaret ovat todella kaunista seutua. Rannat ovat kuin etelästä ja välillä tuntui kuin olisi Karibialla tai vähintään Välimerellä purjehtinut.

Sassniz

Olen käynyt täällä ennenkin, nyt oli rakennettu uudet hienot fasiliteetit. Sassniz on ison aallonmurtajan takana oleva satama, jossa on kaikki palvelut. Satama on aivan keskustassa ja kävelymatkan päässä rannan hiekkakallioilta, tai mitä ne nyt ovatkaan.

Sassniz ja sen lähiympäristö on eläkeläisten suosiossa oleva rantalomakeskus. Paikka on täynnä möhömahaisia ja ryppyisiä saksalaisia vanhuksia.

Satama on hinnoiteltu edullisesti ja yö siellä maksoikin vain 14€ plus suihku 1€. Ainoa miinuspuoli on satamassa oleva jatkuva pieni maininki, joka keikuttaa veneitä ympäri vuorokauden.

Kävelymatkan päässä satamasta löytyy kaksikin kauppaa, jotka ovat hyvin varusteltuja ja hintataso suomalaiseen verrattuna melko edullista.

Täällä meitä oli ensimmäisen kerran tulli rannassa odottelemassa ja jouduimme esittämään passejamme. He kysyivät jopa veneenajokorttia. Esitin heille puolimatruusin pätevyyskirjan ja olivat siihen tyytyväisiä. Muuta minulla ei olisi ollut tarjotakaan.

Hiekkasärkkien kautta Vitteen

Siirtyminen Sassnizista Vitteen oli ehkä koko tämän reissun hienointa purjehdusta. Täydellinen 5-7 m/s myötätuuli ja 25 asteen lämpö. Voi mitä jumalaista purjehdusta.

Kalsaripurjehdusta ja spiirapuomin väsäilyä.

Vitte sijatsee Rugenin länsipuolella sisällä saarien suojassa. Tämä alue on valitettavasti täynnä hiekkasärkkiä ja siellä pitää purjehtia vain tarkoin merkittyjä kapeita rännejä pitkin.

Kuinkas sattuikaan niin yhden risteyksen kohdalla keskityin purjeisiin enkä navigaatioon ja suhahdimme viittä solmua syvälle hiekkaan. Siinä olimme tukevasti. Terttu kerkesi viisi sekuntia ennen särkkää mainitsemaan, että ”Mihin helvettiin sä ohjaat?!”

Laskimme purjeet kaikessa rauhassa ja aloimme ihmetellä ulospääsyä. Koneella pakittaen pääsimme vähän matkaa pois, mutta vierestä ajanut laiva (joka ei muuten edes hidastanut) imi ensin vedet alta pois ja olimme toisella kyljellämme, kunnes allot paiskasivat meidät toiseen suuntaan. Tämä kävi kaksi kertaa ja joka kerta olimme vähän tiukemmin hiekassa.

Onneksi apu oli lähellä

Taikatuulia ei ollut kaukana ja onneksi sen sankarillinen miehistö kääntyi ympäri ja lähti pelastusoperaatioon. Kävin uimassa pitkän köyden Taikatuulian, jonka jälkeen Taikatuulia veti ja me peruutimme minkä koneiltamme pystyimme. Roikuimme Tertun kanssa laidalla kallistaen Almaa ja loppujen lopuksi se liukui nätisti pois hiekalta.

Taikatuuliaa odotellessa sain pysäytettyä yhden paikallisen moottoriveneen. He eivät halunneet auttaa vaan käskivät soittaa paikalliseen meripelastuskeskukseen. Ihmettelin moista avunantamattomuutta, mutta ymmärsin yskän jälkeenpäin. Veneitä ajelee täällä jakuvalla tahdilla särkille ja paikalliset eivät viitsi pilata jokaista veneilypäiväänsä.

Itseasiassa meidän olessa hiekalla, oli viereisellä särkällä toinen purjevene jumissa. Seuraavana päivänä todistimme vielä kolme särkälle ajoa lisää. Emme siis olleet ainoita, jotka kävivät särkkien sijainnin varmistamassa.

Pelottavan kapeat rännit hiekkasärkkien keskellä.

Vitte

Hiekkasärkän ylityksen jälkeen pääsimme turvallisesti satamaan. Satama oli neuvostohenkinen kompleksi, jonka suihkussa iljetti olla. Myös sataman hinta iljetti. 20€/yö ja suihkupoletti 2 euroa. Sähköä sai vain 600w ja vesi maksoi 2€/50l. Vietimme täällä silti kaksi yötä, koska tiedossa oli löpötankin pesuhommia.

Vittestä löytyi hienoja vesileluja. Kunpa olisi saanut sellaisen käyttöön.

Dieseltankin pesu

Tankin olin jo irrottanut Sassnizissa, koska tarvitsin siellä majailevat dieselit hyötykäyttöön.
Itseasiassa Sassnizista lähtiessämme huomasimme tankkiasemalla olevan väkeä ja kurvasimme sinne. Saimme 20 litraa lisää (1,70€/l) ja kokonaiskapasiteettimme oli siis 30 litraa. Se riittäisi hienosti Kieliin saakka.

Ensin tankkiin laitettiin läjä pieniä kiviä, sekä joukkoon vettä ja fairya. Tätä sitten ravisteltiin raivokkaasti ja kaadettiin moskaa ulos. Eipä sieltä paljoa mitään tullut, mutta riittävästi tukkimaan kapeat polttoaineventtiilit. Ravistelitoimenpide toistettiin useita kertoja.

Dieseltankin pesu

Ravistelun jälkeen tankkiin ajettiin paineella vettä, joka ruiskui ulos kaikista rööreistä ja ajatuksena samalla ruiskia kaikki lika ulos. Vettä juoksutettiin tankin läpi 50-100 litraa. Tankkihan on vain 12 litran kokoinen, joten luulisi moisen vesimäärän riittävän.

Pesun jälkeen tankki meni useaksi tunniksi grilliin kuivumaan. Koneongelmia ei ole enää ilmennyt. Toivon löytäväni Kielistä uuden karkeasuodattimen. Nythän koneen ja tankin välissä ei ole lainkaan suodatinta, saati vedenerotinta, koska ne ovat samaa mötikkää.

Dieseltankin kuivatus

Juhannus 2019

Juhannuksen vietimme ankkurissa Hinddensee-saaren itäpuolella. Pääsin testailemaan mega-isoa keula-ankkuriamme. 16 kilon Bugel ankkkuri ja 50 metriä 8 mm ketjua oli riittävästi pitämään sekä Alman että Taikatuulian kiltisti paikoillaan kaksi yötä. Kiitin luojaani, että asensin ankkuripelin tätä kombinaatiota nostaessa. Olisi saattanut jäädä pohjaan muuten.

Ankkuripaikkamme oli hieno hiekkasärkkien ympäröimä kohta pienen hiekkarannan lähellä. Veneiltä ei ollut kuin 50 metrin melonta, jolloin vettä oli enää nilkkoihin ja lopun 50 metriä voi vaikka kävellä rantaan. Ilma oli 25 asteista ja vesi lähes samanverran.

Kaivoinkin märkäpuvun ja snorklausvehkeet esiin ja lähdin tutkimaan hiekkasärkän eläimistöä. Kävin myös toteamassa, että hiekkasärkälle ajo puhdistaa todella tehokkaasti kölin pohjan. Pohja oli näköjään muutenkin vielä täysin puhdas. Hyvin on SVB24 kaupan halppismyrkky toiminut.

Uusia kavereita

Saaren toisella puolella oli todella hieno hiekkaranta, jota jatkui kilometrikaupalla koko saaren pituudelta. Törmäsimme saarella kahteen nuoreen kaverukseen, jotka olivat pyöräilemässä ja telttailemassa saarella. Molemmilta heiltä sujui englanti, joten juhlimme heidän kanssaan juhannusta pitkälle yöhön. Grillailimme makkaraa ja muita herkkuja kauniilla hiekkarannalla. Kaverukset olivat nautiskelleet LSD:tä ja marihuanaa koko päivän, mutta ei se jutustelua ja juhannuksen viettoa häirinnyt. Saattoipa jopa juttu luistaa paremmin.

Jee, loputon hiekkaranta ihan vain meille!

Juhannuspäivän vietimme erinäisiä huoltotoimia tehden. Itseasiassa vuoden 2019 juhannuspäivä oli koko aikuisikäni säälittävin juhannuskokemus. Join yhden kaljan ja huolsin venettä.

Kohti Kieliä

Luvassa oli pari päivää täydellistä 5-7 m/s itätuulta, joten heräsimme aikaisin aamulla ja lähdimme purjehtimaan. Tai ekaksi meidän piti löytää pois hiekkasärkkien keskeltä. Vajaassa parissa tunnissa olimme sokkelon selvittäneet ja olimme taas ihanalla avomerellä.

Tämän jutun olenkin kirjaillut paatin kulkiessa 5-6 solmua myötätuuleen. Iso pysyy preventterillä toisella puolella ja genoa on spiirattu spinnupuolmilla toiselle puolelle. Aurinko paistaa, poppi soi ja lämmintä on. Tälläistä purjehtimesen pitäisi olla aina. Toivottavasti ainakin seuraavat 100 mailia, mitä Kieliin on vielä matkaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s