Kielin kanavan läpi vuorovesiä ihmettelemään

Alman nimi kerkesi olemaan yli viikon Kalma, ennen kuin Matiaksen jekun huomasin.

Purjehdus Kieliin

Purjehdus Hiddenseeltä Kieliin sujui mukavasti. Taikatuulia jäi Fehmanin saaren edustalle ankkuriin yöksi, mutta me jatkoimme suoraan kohti Kieliä. Eivät he silti olleet kuin muutaman tunnin meidän jälkeen perillä, koska Taikatuulia on vauhdikas paatti ja sen kippari painaa aina täysillä.

Jännitystä purjehdukseen toi Fehmanin sillan alittaminen pilkkopimeässä yössä. Sinne johtava väylä ei ole lainkaan valaistu, joten ensin piti löytää kaikki poijut ja koko silta. Sillan ollessa muutaman metrin päässä se näytti niin matalalta, että kohta kolisee masto. Pakenimme molemmat sisälle, jos masto tulee niskaan, mutta mahduimme kuitenkin hyvin alta.

Taikatuulian miehistöllä oli ollut samanlaiset kokemukset ja he olivat koneella pysäyttäneet veneen ennen siltaa, koska usko loppui kesken. Kartassa sanottiin, että silta on 28 metriä korkea, joten ihmeellistä miten se yöllä näytti niin matalalta.

Kiel

Kielissä sattui olemaan parhaillaan käynnissä Kielin viikot, joka on iso purjehdustapahtuma ja ryyppyjuhla. Sen kyllä huomasi veneiden määrässä ja musiikin pauhatessa.

Menimme Sporhafen Kiel-Wik satamaan, koska se oli lähellä kanavan sisäänajoa. Täälläpäin maailmaa kaikki satamat ovat myös kotisatamia ja veneiden ollessa muualla on paikalla vihreä lappu ja päivämäärät, minä aikana paikka on vapaa. Satuimme löytämään sataman viimeisen paikan, joka onneksemme oli koko seuraavan viikon vapaana.

Sporhafen Kiel-Wik satama sijaitsee aivan armeijan sataman kyljessä.

Satama maksoi kohtuulliset 16 € / vrk sisältäen suihkut ja vessat. Tämä oli todella kiva yllätys. Kielistä löytyi myös venetarvikeliike ja sieltä sopiva dieselsuodatin. Harmikseni vain yksi, mutta onpahan kone taas kunnossa.

Kiel on kiva kaupunki ja siellä kului mukavasti muutama päivä. Kävin ostamassa uudet lenkkarit hajonneiden tilalle ja vietimme mukavan piknikin kaupungin puistossa. Ilma oli helteinen.

Puistossa herkuttelemassa

Kielin kanava

Oikealta nimeltään Nord-Ostsee kanal on 98 kilometriä pitkä oikoreitti Itämereltä Pohjanmerelle.

Kanavan rakentaminen aloitettiin vuonna 1887 ja sen rakentamiseen kului vain yhdeksän vuotta. Toki osa vanhaa Eiderin kanavaa käytettiin hyväksi.

Kielin Sulku

Lähdimme aikaisin aamulla kanavan edustalle ihmettelemään miten sulkuun oikeen ajetaan. Sulun VHF kanava on 12 ja sitä kannattaa kuunnella. Sulun hoitajat puhuvat erinomaista englantia ja neuvovat tarvittaessa. Itsekin kyselin heiltä ohjeita, kun en ollut oikein varma miten pitää toimia.

Tunnin odottelun jälkeen kaikki laivat oli saatu sulkuun ja sen jälkeen saivat huviveneet ajaa sisään. Tällä kertaa huviveneet ohjattiin eri sulkuun kuin laivat. Kielin pohjoisin sulku on edelleen rikki, eikä sitä olla korjaamassa lähiaikoina.

Sulun suulla vilkkuu kaiken maailman valoja, mutta niistä ei tarvitse tietää kuin kaksi. Valkoinen jatkuva valo tarkoittaa, että sulun eteen saa mennä pörräämään. Valkoisen vilkkuessa sulkuun saa ajaa sisälle.

Sulussa kiinnittäydytään kelluvaan ponttoonilaituriin ja sitten vain odotellaan sulun täyttymistä ja reitin kanavaan aukeamista.

Tällä kertaa vedenpinnan korkeuseroa ei edes huomannut ja reitti kanavaan aukesi ihan huomaamatta.

Sulussa odottelua

Kanavarallia

Kanavassa ajetaan oikeaa reunaa, katsellaan maisemia ja laivoja, sekä koitetaan saada aika kulumaan. Siinäpä oikeastaan kaikki. Kanavan reunoilla on merkkejä, jotka kertovat minimietäisyyden rantaan. Niitä kannattaa noudattaa. Taikatuulia jätti noudattamatta ja kävi löytämässä pohjan, tai ainakin jonkin esteen.

Kielin kanava on kokonaisuudessaan erittäin rauhallinen ja mukava pätkä ajella. Sen pystyy suorittamaan päivässä, mutta se on todella puuduttavaa. Me teimme sen kahdessa päivässä.

Taikatuulia ja iso laiva

Rendsburg

Pysähdyimme yöksi Rendsburgin pikkusatamaan, joka osoittautui oikein kivaksi paikaksi. Satamamaksu oli vain 13 € ja sisälsi kaiken, myös polkupyörät ja kärryt kaupassa käyntiin.

Noin kilometrin päässä satamasta on iso Lidl, jossa kannattaa käydä tekemässä ruokaostokset. Hinnat olivat tähän mennessä halvimmat ja tarjonta todella hyvä. Kolmen litran chileläinen punaviinitonkka maksoi 4,90 €.

Brunsbuttel

Brunsbuttelin satama on aivan sulun vieressä. Tämä on mukava, koska sulkuun ajon voi suorittaa suoraan satamasta. Katselee vain valoja ja ampaisee matkaan, kun valkoista näkyy. Satamamaksu oli 5,50 € sisältäen suihkun. Eipä tuo hirveästi lompakkoa keventänyt.

Kaupungissa itsessään ei ole oikeastaan yhtään mitään. Löytyipä sieltä kuitenkin kiva etninen kauppa, josta löytyi tuoreksia ja ennen kaikkea chilejä. Saksalaiset eivät näköjään pidä tulisesta ruoasta, joten olemme olleet jo pitkään chilivajauksessa. Myyjä varoitteli chilien olevan todella tulisia, mutta ihan perus S-marketin chilin tulisia ne olivat.

Tutustuin illalla hollantilaiseen yksinpurjehtijaan, joka oli matkalla Itämerelle. Hän oli 83-vuotias setä ja sanoi tämän olevan hänen viimeinen purjehdusreissunsa. Hän oli seilannut koko ikänsä Eurooppaa ja Välimerta ristiin rastiin, joten meillä oli paljon puhuttavaa.

Sain häneltä hyvät ohjeet Hollantiin ja kaiken lisäksi ajantasaiset ja yksityiskohtaiset kartat!

Jee, uusia karttoja.

Kanavamaksut

Maksun voi suorittaa heti Kielin sulun jälkeen olevalla laiturilla, jossa on maksuautomaatit. Laituri oli täynnä veneitä, ja lähemmäksi päästyämme saksalainen vanhempi mies huusi meille ettei jonottamiseen kannata tuhlata aikaa ja ”Fuck the German payment system!”, joten jatkoimme matkaa. Seuraava vaihtoehto on Gieselau-kanavan sululla olevat maksuautomaatit, mutta se taas tekee matkaan lenkin.

Viimeinen vaihtoehto maksaa kanavamaksu on Brunsbuttelin sataman satamamestarille, joka on itseasiassa helpoin vaihtoehto. Meidän tapauksessamme kanavamaksu oli 12 euroa. Dieseliä kanavan läpiajoon kului noin 15 litraa, eli kalliiksi Kielin kanavan läpiajoa ei voi sanoa.

Elben virtauksiin

Brunsbuttelin sulun läpiajo pitää ajoittaa yläveteen, koska Elbe virtaa lähes kolmen solmun nopeutta. Vastavirtaan on siis melko hankala yrittää edetä.

Meidän tapauksessamme ylävesi oli kymmeneltä aamulla ja koska muutkin lähtivät samaan suuntaan uskalsimme mekin. Tuuli oli melko navakka vastatuuli, joten konetusta olisi tiedossa. Onneksi Pohjanmeren aallot eivät yllä Elbeen. Alma ei ole koskaan kulkenut koneella niin kovaa kuin Elbessä mentiin myötävirtaan. 7,5 solmua taisi nopeus olla pitkän matkaa. Harmi, kun vastatuuli hidasti ainakin solmun etenemistä.

Cuxhaven

Elbeltä Cuxhaveniin kurvaaminen oli jännitävää 2-3 solmun virtauksessa. Keulan joutui kääntämään noin 45 astetta enemmän mihin halusi veneen menevän. Satama-altaaseen ajettiin siis lähes kylki edellä virtauksen työntäessä eteenpäin ja koneen työntäessä sivuunpäin. Tänne on myös osuttava kertalaakista, koska takaisin ei ole tulemista vastavirtauksessa.

Cuxhaven on mainio pysähdyspaikka Kielin kanavalta tultaessa. Siihen pääsee muutamassa tunnissa, joka on aivan riittävä ensikosketus vuorovesiin ja virtauksiin.

Me menimme Americahafeniin, koska olin kuullut sen olevan edullinen. Se on paikallinen pursiseura, jossa on muutamia vieraspaikkoja. Satamassa oli todella hyvät suihkut ja vessat, sekä pursiseuran itsepalvelu periaatteella toimiva pubi. Satama itsessään on todella ankea, jossa saa kuunnella 24/7 laivojen lastausta.

Kaupunki on aika pieni ja yhdessä päivässä koluttu. Löytyy sieltä tietenkin kauppa ja varmaan jokin huono snizel-ravintolakin.

Laiturit ovat kelluvia ja tällaisten tolppien varassa. Näin ne liikkuvat ylös, alas vuoroveden tahtiin.

Pohjanmerelle

Cuxhavenista lähdimme lähes peilityynessä kelissä konettelemaan kohti Helgolandia. Matkaan ei pitänyt kulua kuin viisi tuntia, koska käyttäisimme jälleen virtaukset hyväksemme.

Elbeltä Pohjanmerelle putkahtaessamme alkoi maininki jo kasvaa, mutta ei häiritsevästi. Tuulta ei ollut laisinkaan, joten koneella mentäisiin.

Kone kaput

Cuxhavenissa olin kaatanut loput löpöt kanistereista tankkiin ja laskin sen riittävän juuri ja juuri Helgolandiin. Helgolandista saa verovapaata löpöä, joten en halunnut tankata lisää Cuxhavenissa.

Muutaman tunnin ajelun jälkeen kone hyytyi ja kierrokset tippuivat. No perhana, jaksoihan se toimia hienosti liki 20 tuntia. Mikä siihen nyt taas tuli?

No eipäs sille nyt mitään voi, joten piti tehdä ratkaisuja. Pystyimme virtauksen auttamana kulkemaan vajaata kolmea solmua, joten matka tulisi kestämään liian kauan. Joutuisimme vastavirtaukseen, eikä polttoaine näin riittäisi perille saakka. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi kääntyminen Friisian saarten suurtaan ja purjehtia pikkuhiljaa jollekin niistä.

Taikatuulian kapteeni ehdotti toista vaihtoehtoa, hinausta pitkällä köydellä. Kokeilimme sitä ja saimmekin letkamme etenemään mukavaa 6,5 solmua kohti Helgolandia, eli pääsisimme sittenkin määränpäähämme.

Hinauksessa. Helgoland siintää horisontissa.

Helgoland

Helgoland on Pohjanmerellä oleva saksalainen veroparatiisisaari. Mantereelta sinne käy jatkuva laivaliikenne ja ihmiset käyvät ostamassa halpaa viinaa, hajuvesiä ja elektroniikkaa. Vähän niin kuin suomalaiset ruotsinlaivalla.

Helgolandissa olimme neljän veneen nipuissa.

Täällä olimme jumissa neljä päivää, kun odotimme Pohjanmerellä myllertävän myräkän tyyntymistä.

Saarella on hieno vuori, jolta komeat näköalat. Laiskat pääsevät sinne myös hissillä, mutta me kävimme siellä kävellen useamman kerran. Siellä pääsee myös katselemaan mielenkiintoista lintupopulaatiota ihan vierestä. Haju on vain niin karmaiseva, että kovin pitkään niitä ei viitsi katsella.

Kävimme Helgolandissa matkamme ensimmäisen kerran ravintolassa syömässä. Päätimme, että seuraavaksi yritämme onneamme vasta Hollannissa. Saksalainen ruokavalio koostuu pääasiassa schnietzeleistä, bratwursteista ja leivitetystä kalasta. Mehän olemme Tertun kanssa tällaisia porkkananpurijoita, joten kyseinen ruokavalio ei oikein sovellu meille.

Vuorelle kapuamaan.

Helgolandissa diesel maksoi 1,10€/l, joten otimme täältä täydet 50 litraa uutta dieseliä.

Keksin myös syyn tämänkertaiselle koneongelmalle. Viimeinen tankkiin kaatamani kanisteri oli sitä huonoa dieseliä, jossa oli ties mitä levää, vettä ja töhnää joukossa. Tämä oli siis dieseliä, jonka olin ennen tankin pesua tankista poistanut. Enpä sitä tankatessa enää muistanut.

Helgolandissa irrottelin taas tankin ja suoritin uusintapesun. Karkeafiltteriä ei ollut toista, joten ohitin taas opitusti koko vedenerotin/karkeasuodatin -mötikän. Sain koneen taas toimimaan ja matka saa jatkua.

Helgolandin wc- ja pesutilat

Satamassa oli wc-tilat, jossa oli päivisin jopa valvoja. Vessakäynti maksoi euron ja suihkussa sai 50 sentillä minuutin lämmintä vettä. Eipä valvojaa näyttänyt kiinnostavan mitä rahalippaaseen tiputti, kun vessassa kävi. Kunhan kolahti. Olisi voinut vaikka ruosteisia ruuveja tiputella maksuksi.

Saksalaiset ovat lisäksi käteiskansaa ja oikein missään ei käy kortti. Kortinkäyttöön tottuneelle suomalaiselle tämä on outoa, kun joutuu kantamaan hirmuisesti kolikoita ja seteleitä mukanaan.

Pohjanmeren myrskyihin

Helgoland oli Taikatuulian päätepysäkki ja he joutuivat kääntymään kohti kotia. Sanoimme siis hyvästit ja jatkoimme matkaa kaksistaan.

Vuorovedet antoivat lähtöajaksi kello kymmenen, jolloin saisimme mukavan myötävirran Friisian saarten eteen. Tässä kohtaa olisi sitten syytäkin hidastaa, koska Norderneyhin pitää ajaa sisään yläveden myötävirtauksessa.

Tuulta oli reipas 10 m/s ja aallot olivat isoja niin kuin aina Pohjanmerellä. Emme jaksaneet kökkiä samaisella kivellä enää ja jatkossa tuulet vain yltyisivät, joten päätimme vaihtaa maisemaa.

Kylläpä on isoja aaltoja.

Purjehdus Norderneyn eteen meni ihan mukavasti vaikka keliä olikin paljon. Seilasimme reivatulla isolla ja pieneksi rullatulla keulalla, koska yritimme hidastella ihan tarkoituksella. Norderneyn sisäänajoväylän turvavesimerkin kohdalla olimme piissä kaksi tuntia ja odottelimme suotuisaa vuorovettä. Katselimme muutaman muunkin veneen ajavan sisään ja varmistimme vielä AISista niiden jälkiä seuraten, että karttamme tiedot pitivät paikkansa. Vuorovesikin näytti olevan suunnilleen sopivassa vaiheessa, joten ei kun sisään.

Sitten alkoi helvetti

Otimme ensimmäisen sisäänajoportin kohdalla purjeet alas, koska ränni oli todella kapea ja pelottavan lähellä rantaa. Jatkoimme etenemistä valtavassa aallokossa vain parimetrisessä vedessä. Aallot tulivat vielä ikävästi suoraan sivusta.

”Pidä kiinni, toi tulee päälle!!”

Aalloilla on tapana alkaa murtua veden madaltuessa ja niinhän kävi nytkin. Tappaja-aalto murtui kohdallamme, ja olimme kyljellämme. Tilanne kävi niin nopeasti, ettei mitään kerennyt tekemään. Huusin Terttua pitämään jostain kiinni, potkaisin kaasun täysille ja käänsin kaiken aaltoja vasten. Vettä tuli tuli koko ajan laidan yli sisään, koska laita oli veden alla. Onneksi luukku oli kiinni ja vesi valui myös veneestä pois.

Aallon mentyä Alma nousi pystyyn ja meno jatkui. Nyt oli päästävä äkkiä pois. Takaisin ei voinut enää kääntyä, joten oli puskettava eteenpäin. Aaltoja murtui jokapuolella ja kappas olimme taas nurin. Alman juuri noustua pystyyn tuli uusi aalto, joka kippasi meidät kolmannen kerran kumoon. Tällä kertaa olimme jo ajautuneet niin lähelle rantaa, että kuulin kuinka aallon pohjalla kylki raapi hiekkaa.

Upotaanko me?

Tässä vaiheessa rukoukset oli lausuttu ja jännäkakkaa valui molemmista lahkeista ulos. Sanoin Tertulle, että jos käy pahasti niin rantaan voi vaikka kävellä, joten ei olla välittömässä hengenvaarassa, vaikka vene menetetäänkin.

Onneksi pääsimme loppumatkan hengissä Norderneyn taakse tuulen ja aaltojen suojaan ja olimme pelastuneet.

Veneen kyljelleen kaatamisen yhteydessä otimme roiman määrän Pohjanmeren suolaista vettä kyytiin. Vesi löysi tiensä kaikkialle veneen vasemmalle laidalle, koska sille kyljelle kaaduimme. Kaikki veneen vasemman puolen sähköt olivat pimeänä, sekä mustaa mönjää valui kaikista koloista. Arvasin veden löytäneen tiensä hiilivarastoon ja mukavan siivousurakan olevan edessä.

Nilkutimme Norderdey satamaan, avasin kaljan jos toisenkin ja kiitin luojaani.

Jälkipyykkiä

Jätimme Alman sihen kuntoon missä se oli ja painuimme rannalle lounaalle ennen siivousurakkaa.

Nukuttuamme yön sataman ihanassa suojassa aloitimme veneen siivoamisen ja korjaamisen. Meri oli todellakin löytänyt tiensä hiilivarastoon, jossa oli 20 kiloa prikettejä kaminaa varten.

Ensimmäisen päivän lapioisimme veneestä hiiltä ulos, siivosimme paikkoja ja kuivattelimme kastuneita varusteita. Muut veneilijät kävivät kovasti ottamassa osaa koitoksiimme. Naapuriveneen yli 80-vuotias pariskunta antoi meille jopa 50 euron setelin, koska eivät voineet muuten auttaa. Ensin kohteliaasti kieltäydyttyämme otimme avustuksen kiitollisina vastaan.

Saksalaiset ovat sehr freundlich.

Veneen siivousta

Toisena päivänä korjasin sähköt. Onneksi korjaus oli vain sulakkeen vaihto ja muutamien liitoksien uusiminen. Löysimme myös venetarvikeliikeen, josta löytyi oikeita suodattimia koneeseemme.

Neuvoja paikallisilta

Paikallisten kanssa keskusteltuani sain selville, että Norderney on ainoa paikka Friisian saarista mihin kyseisessä kelissä olisi voinut edes yrittää tulla. Myös ajoituksemme vuoroveden suhteen oli oikea. Aallot vain olivat turhan isoja ja meillä kävi huono mäihä.

Saimme paikallisilta purjehtijoilta hyvät ohjeet Vattimerellä purjehtimiseen, joten näyttää siltä, että Pohjanmerelle meidän ei enää tarvitse mennä.

Koneen huoltoa

Kolmantena päivänä laitoin koneen karkeasuodattimen paikalleen, mutta eipäs se pentele suostunutkaan ilmaantumaan. Otin koko suodatinelementin irti lähempää tutkimusta varten. Sieltähän löytyi imupuolelta hirmuiden määrä mähmää, joten eipä ihme, ettei toiminut.

Möhnää

Nyt polttoainelinjasto on kunnossa ja tankissa, sekä kanistereissa vielä aimo annos dieselbakteerit tuhoavaa mömmöä. Kaikki dieselkin on tuoretta Helgolandista ostettua joten eiköhän nyt saada useampi sata tuntia nauttia käyntivarmasta koneesta.

Jumissa Norderneyssä

Norderney on 6000 asukkaan kylä. En tiedä mitä siellä on paitsi kauppa ja venetarvikeliike, koska en ole kerennyt veneestä poistumaan. Satamamaksu on ryöstöhintainen 25 € / vrk. Olemme kökkineet tässä Maarianhaminan kaltaisessa parkkipaikassa neljä päivää ja maksaneet itsemme kipeiksi.

Tänään tuuli taas helvetisti, mutta päätimme yrittää siirtymistä viereiseen Juistin saareen. Luoteistuulen aiheuttamat isot murtuvat aallot saivat meidät tekemään u-käännöksen ja tulemaan häntä koipien välissä takaisin satama-altaan suojiin. Pelkkä käännöksen tekeminen aallokossa oli tarpeeksi jännittävää.

Olemme siis Norderneyssä jumissa vielä seuraavat kolme päivää, jos säätietoja on uskominen. Alan jo kyllästymään Pohjanmereen, vuorovesiin ja näihin koviin tuuliin. Mutta ainakin on aikaa käpytellä saarta ympäri ja tehdä rästihommia.

Onko Vattimerellä hattivatteja?

Friisian saarten eteläpuolella on Vattimeri, joka on mukavasti suojassa Pohjanmeren aalloilta ja tyrskyiltä. Sinne me tänään yritimme, mutta tuo perhanan puolen mailin väli Norderneyn ja Juistin välissä on vain pakko suorittaa ensin.

Aallot, vuorovedet ja virtaukset tekevät sen valitettavasti mahdottomaksi näillä keleillä. Eli tuon puolen mailin pätkän vuoksi olemme täällä jumissa. Menen kohta keskustelemaan satamamestarin kanssa kausipaikasta ja alan googlettelemaan etelän lentoja, elleivät säät ala parantua.

Vattimerellä ei tarvitse pelätä aaltoja, mutta alavedellä koko lätäkkö kuivuu lähes täysin. Vuorovesilaskut on siis paras mennä nappiin tai löytää itsensä kyljellään makaamasta, kun meri häviää alta.

Toivottavasti säät paranevat ja pääsemme Vattimeren kautta Hollannin kanaville ja järville. Siellä ei virtaukset ja vuorovedet enää häiritse.

Siiri teki meille hienoja hedelmäpussukoita.

8 vastausta artikkeliin “Kielin kanavan läpi vuorovesiä ihmettelemään

  1. OMG OMG OMG!
    On teillä piisannut jo vauhtia ja vaarallisia tilanteita koko loppureissun tarpeiksi!

    Tykkää

  2. Uutisissa oli jokin aika sitten pitkä juttu biodiiselistä ja siitä miten siinä alkaa kasvamaan jotain, joka tukkii suodattimet ja bensapumpun sun muut.
    Etenkin jos diisseli on vanhaa. Koeta ostaa ei biodiiseliä, jos se on mahdollists.

    Tykkää

    1. Juu bongasin sen itsekkin. Ostaisin mieluusti kunnon tavaraa, mutta tuntuu joka paikassa olevan tota biomössöä. Meinaan tästä lähtien lorauttaa aina mukaan vähän tota bakteerin tappajamömmöä. Ehkäpä se auttaa. Ainakin paikalliset luottavat täällä noihin litkuihin.

      Tykkää

  3. Onhan siinä päästy vahvasti seikkailun makuun. Täällä ollaan tyytyväisiä, että Taikatuulia miehistöineeen on päässyt ajoissa ja ehjänä kotivesille.
    Parempaa onnea jatkoon.

    Tykkää

    1. Näköjään oli Taikatuulia päässyt Utösen saakka. Hirmuista vauhtia ovat menneet, kun me olemme samassa ajassa edenneet noin 100 mailia.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s