Alman muutos moottoriveneeksi ja kohti Hollannin sisämaita

Moottoriveneilyä Amsterdamissa

Viimeisen blogikirjoituksen jälkeen kaksi eri suomalaista venekuntaa otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista. Valitettavasti onnistuimme näkemään vain purjevene s/y Olivian miehistön. S/y Relaxin aikataulut menivät meidän kannalta vähän ristiin, joten tällä kertaa emme onnistuneet heitä tapaamaan.

Monnickendam

Maston kaato oli sovittu tiistaiksi, joten lähdimme Amsterdamista maanantaiaamuna siirtymään 15 mailin päähän Monnickendamiin. Saimmekin vielä viimeiselle purjehduksellemme reippaan 13 m/s myötätuulen ja matka oli nopeasti tekaistu.

Illan vietimme poistaen purjeet ja valmistellen maston muutenkin kaatokuntoon.

Alma ja miehistö valmiina maston kaatoon.

Monnickendamin Waterland satama on täyden palvelun paikka. Siellä onnistuu käytännössä ihan mikä tahansa venehomma. Maston kaatoi sujui kuin leikiten isolla nosturilla ja ammattimaisella henkilökunnalla. Puolessa tunnissa masto oli tukeavasti kiinnitetty kannelle ja olimme muuttuneet moottoriveneeksi. Koneen olisi siis syytä toimia.

Saimme myös hoidettua samalla kätevästi vesi- ja dieseltankit täyteen, sekä kaapit täyteen ruokaa. Olutta tietenkään unohtamatta. Olihan tiedossa illanviettoa suomalaisten purjehtijoiden kanssa.

Hollantilainen yksinpurjehtija

Satamassa oli myös hollantilainen yksinpurjehtija, joka oli pienellä 27 jalkaisella veneellään lähdössä Karibialle. Mahdollisesti pidemmällekkin, mutta ei vielä tiennyt tarkemmin. Vene oli jokin brittiläinen 60-luvun pitkäkölinen vehje. Eli kunnon uppotukki ja erinomainen moiseen seikkailuun. Hirveästi emme kerenneet juttelemaan, koska molemmilla oli paljon venekiireitä meneillään. Pidän moisesta seikkailumielestä ja eritoten venevalinnasta.

Monnickendamissa tutustuin myös erääseen Belgialaiseen moottoriveneilijään, joka antoi hyviä vinkkejä ja varoituksia kanavista. Sain häneltä myös kanavakartat ja opaskirjan Belgian kanaville. Se oli mukava yllätys, koska eihän meillä sellaisia ollut ennestään. Niin ja sain myös maistaa Belgialaista olutta. Hyvää oli.

Belgian kanavien kartat ja opaskirja

Waterlandin satamamaksu oli 25 euroa yöltä ja maston kaato 99 euroa. Mennessäni suorittamaan maksua, möhli sataman henkilökunta jotain ja maksoimme lopulta vain pelkän mastonkaadon. En korjannut asiaa, koska 99 euroa mastonkaadosta on mielestäni ryöstöksi verrattavaa toimintaa. Ilmainen yö marinassa vähän helpotti tuskaani. Pesukoneen ja kuivurin käyttö olisi maksanut 10 euroa, joten pihinä miehenä laitoin Tertun pesemään nyrkkipyykkiä.

Likapyykki veneessä

Ensimmäinen asia mitä naispuoliset henkilöt kysyvät lähes poikkeuksetta aina, on kuinka pesemme veneessä pyykkiä. Pyykinpesun voi suorittaa useammalla tavalla:

  • Sataman pesukoneessa
  • Isommassa kaupungissa pesulassa
  • Hotellin pesulassa
  • Nyrkkipyykkinä veneessä
  • Nyrkkipyykkinä sataman pesualtaassa
  • Jonkun uuden tai vanhan paikallisen kaverin kotona pesukoneessa

Aika nopeasti veneellä oppii aivan uudenlaisen sietotason vaatteiden (ja itsensä) likaisuuteen. Esimerkiksi t-paitaa voi käyttää ihan hyvin viikon putkeen, jos sitä aina öisin tuulettelee. Parhaimmassa tapauksessa yöllä tulee sade, jolloin paita onkin aamulla puhdas. Kalsareita taas on turha vaihtaa, ellei ole käynyt suihkussa. Jännäkakka tilanteissa asian laita on tietysti toinen.

Pyykinpesua Alman tapaan

Me käytämme marinoiden palveluita, jos ne ovat halpoja/ilmaisia. Valitettavasti läheskään kaikissa satamissa ei ole pesukoneita, emmekä me kovin usein maksullisissa satamissa vieraile muutenkaan. Suihkussa käydessä on samalla helppo pesaista muutamat kalsarit ja t-paita, joilla pärjääkin taas monta päivää. Lakanat yms. isot kamat on kiva saada pesukoneeseen, mutta kyllä nekin saa hätätapauksessa pestyä perinteisellä tyylillä ämpärissä nyrkkipyykkinä.

Lakana likoamassa ja odottamassa nyrkkipyykkäystä.

Koneellisen verran pyykkiä pystyy pesemään käsin noin 20 litralla vettä. Niksi on siinä, että jättää vaatteet likomaan yöksi ja huuhtelee ne pesun jälkeen yksi kerrallaan pienessä määrässä vettä.

Ostimme Amsterdamista nyrkkipyykkiä varten vessanavausimukupin (3,8 e). Ajatus on, että sillä pumppaillen vesi virtaisi paremmin vaatteiden kuitujen läpi. Vielä ei olla päästy kokeilemaan oliko sijoitus hitti vai huti.

Suihkussa käyminen veneessä

Kun nyt päästiin peseytymisen makuun niin puhutaampa toisesta ihmisiä askarrattuvasta asiasta, eli suikussa käymisestä.

Alma on pieni vene, eikä meillä ole erillistä kylpyhuonetta. Eihän meillä ole edes erillistä wc-tilaa. Onneksi kannella on paljon tilaa ja suihkuun pääsee melkein milloin vain. Ihan niinkuin kotonakin pääsi ennen lähtöä.

Säkkisuihku

Meillä on käytössä Bilteman aurinkosuiku, jonka ostin vuosi sitten ihan testimielessä. Se on siis musta säkki, johon mahtuu 20 litraa vettä. Vesi lämpenee, kun se on päivän auringossa ja illalla suihku on valmis. Tämän säkin kun kiskaisee fallilla mastoon saa siitä paljon vettä hyvällä paineella. Terttu pesee jopa hiuksensa säkin alla helposti.

Ainoa ongelma on säkin iso koko ja sen vaivalloinen virittäminen johonkin roikkumaan. Vettähän siinä riittää kahden ihmisen viikon suihkuihin, mutta ei sitä oikein päivittäin jaksa rakennella käyttöön. Kaiken lisäksi kyseinen säkki on alkanut vuotamaan, joten sen käyttö on nykyään aika vähäistä. Näköjään säkki on myös poistunut Bilteman valikoimasta, joten en voi laittaa linkkiä tuotteeseen.

Pullosuihku

Viime kesänä testasin tavallisen vissypullon käyttämistä suihkuna niin, että porasin vain korkin täyteen pieniä reikiä. Tästä tuli meidän ehdoton suosikki ja talven aikana kehittelin tätä lisää.

Tilasin kiinasta muutaman pulloon kierrettävän kastelupään (0,15 e /kpl). Tämä on siis tarkoitettu vaikka kukkien kasteluun pullosta. Pienellä modauksella siitä tuli vallan mainio suihku. Vielä, kun satuimme ostamaan Saksasta litran kokoisen kovan vissypullon tuli tästä todella hyvä.

Vesi lämpenee joko auringossa tai hellalla ja litralla pystyy yksi henkilö suorittamaan helposti kokovartalosuihkun. Eli kuukaudessa kulutamme päivittäiseen suihkussa käymiseemme 60 litraa vettä. Siihen jopa meidän pienet vesivarantomme riittävät.

Lisäbonuksena pullosuihku on helppo suorittaa sprayhoodin alla suojassa säältä ja katseilta. Vielä kun laittaa pari pyyhettä kaiteille suojaksi saa olla ihan rauhassa, jopa Amsterdamin keskustassa.

Puhtaat kalsarit ja pieni pyyhe kannattaa pitää mukana kylillä pyöriessä koska aina voi tulla tilanne, että jonkun luokse pääsee suihkuun tai vaikka jonkun sataman suihkun ovi on jäänyt raolleen.

Takaisin Amsterdamiin

Ajelimme Monnickendamista takaisin tutulle ankkuripaikallemme ja vietimme siinä yön. Jäimme laiskuuttamme hyvin ulos ja lähelle laivaväylää. Tämä osoittautui huonoksi valinnaksi, koska koko yö oli hirmuista keikkumista laivojen aalloissa.

Keinuva ankkuripaikkamme

Aamulla siirryimme jo aikaisemmin kävellen katsomallemme paikalle aivan Amsterdamin keskustaan. Tämä laiturin raato osoittautua mainioksi paikaksi. Sen lisäksi, että se oli ilmainen oli ainoa kulkuyhteys rantaan jollalla, eli varkaita ei tarvinnut pelätä. Toisaalta laiturilla juoksevat mäyräkoiran kokoiset rotat hieman pelottivat, mutta kaikkea ei voi ilmaiseksi saada.

Ilmainen parkkipaikkamme aivan Amsterdamin keskustassa

Laiturin raato oli täynnä enemmän tai vähemmän kelluvia veneitä, joissa paikalliset hipit asustelivat. Vierestä ajeli tai oikeammin kellui pitkin päivää erinäisiä vesikulkuneuvoja, joita oli kiva katsella. Jokin viranomaisvene kävi muutaman kerran paikalla pyörähtämässä, mutta ei tullut häätämään ketään laiturista pois.

Hengailimme tässä muutaman päivän ennätyshelteissä ja yritimme pysyä hengissä. Eipä siinä voinut tehdä muuta kuin käydä kanavassa uimassa ja huolehtia nesteytyksestä. Tai kävimme me rautakaupassa ja Lidlissä, mutta lähinnä sen vuoksi, että niissä oli ilmastointi.

Oli aika rakennella aurinkokatoksia

Illanviettoa uusien kavereiden kanssa

S/y Olivia lipui sovittuna aikana viereemme Amsterdamin keskustan laiturinraadolle. Heikki ja Outi ovat veneellään matkalla kohti Portugalia tai ehkä jopa Kanariansaarille talveksi. Arvelin, että siitä ei ole kuin yksi suunta ja se on Cape Verden kautta Karibialle, mutta en saanut asiaan varmistusta. Mielenkiinnolla seuraan mihin he lopulta päätyvät.

Olivia Tampereelta ilmestyi eteemme

S/y Olivia on 70-luvulla rakennettu Halleberg Rassy Monsun 31, eli aivan mahtava pitkäkölinen ruotsalaisklassikko. He olivat ostaneet veneen Helsingistä ja kuskanneet sen Tampereen Näsijärvelle (kavereiden kesken Nässy) ja purjehtineet siellä yhden kesän. Olivat jopa asuneet veneessä ja harjoitelleet matkaa varten ennakkoon pienessä tilassa oloa.

Tampereelta he olivat rahdanneet veneen Raisioon ja purjehtineet sieltä Amsterdamiin. Melkoisen hieno saavutus, kun ottaa huomioon, ettei kummallakaan ollut kovin pitkää purjehduskokemusta ennen tätä isoa reissua. Tai olihan Heikki käynyt Itämeren kiertämässä ja ties mitä, mutta kaikki ihan lähivuosina.

Illanvietto oli hitti ja yllättäen samanhenkisten ihmisten kanssa juttua riitti aamuyön pikkutunneille saakka.

Heikki ja Outi kylässä

Seuraavana aamuna (tai iltapäivä se taisi jo olla) lämpömittari näytti taas 35 astetta ja vähän tukkakin oli kipeä edellisillasta. Tukka oli myös kasvanut reissunaikana aika pitkäksi ja Heikki taitavana miehenä lupautui asian hoitamaan. Siinä hävisivät ylimääräiset pääkarvat kätevästi Olivian uimatasolla istuskellessa.

Veneessä ei ole tylsiä hetkiä

Tietokoneeni on kestänyt vuosia välillä aika rankkaakin kyytiä ja nyt se on selvinnyt Itämeren ja Pohjanmeren yli aina Hollantiin saakka. Se ei kuitenkaan pitänyt, kun kaadoin se päälle lasillisen viiniä. Taisi mennä känniin, koska hiiri alkoi elämään ihan omaa elämäänsä.

Laitoin pienellä väkivallalla avustaen koneen palasiksi ja putsailin pirtulla lähes kaiken mitä keksin putsata. Loppujen lopuksi sain koneen toimimaan ja joiduin vain hiiren näppäimet poistamaan käytöstä. Onneksi niitä ei mihinkään tarvitsekkaan.

Juopuneen tietokoneen korjausta

Ei todellakaan tylsää

Kuumat 40 astetta hipovat helteet olivat liikaa myös kanootille. Kyllähän asia kävi mielessä, että ilma laajenee lämmetessään, joten pitäisi varmaan tyhjätä kanoottia. Asian miettiminen ei kuitenkaan riittänyt ja toisesta kellukkeesta antoi sauma periksi. Ensikerralla täytyy muistaa miettimisen lisäksi tehdä asialle jotain.

Toisella korjausyrityksellä sain sauman paikattua. Tai vieläkin kanootti vuotaa vähän, mutta en tiedä mistä. Nyt vuoto on enää niin pieni, että se ei juurikaan menoa haittaa.

Kanootin korjailua

Luulen, että kun pääsemme Ranskaan emmekä enää kanottia tarvitse, kaivelen siitä kaikki sisuskalut ulos ja etsin joka ikisen reiän. Kyseiseen kanottiin saa sisäosia tarvikkeina, joten vaikka en onnistuisi paikkauksessa, uusi kelluke maksaisi vain vajaa 80 euroa.

Hollantilainen hippiveneilijä matkalla Espanjaan

Laituirin raadossa, jossa olimme parkissa oli myös eräs hollantilainen yksinpurjehtija. Hänellä oli Alman kokoinen ruosteen raiskaama teräsvene ja lisäksi uusi isompi 36 jalkainen kuidutettu puupaatti.

Uuden veneen hän oli ostanut 3000 eurolla ja laittoi sitä nyt kiireesti kuntoon. Kuulemma moottori oli rikki, kansi läpimätä ja sisustan meinasi rakentaa uusiksi. Hän asusteli teräsveneessä ja korjasi uutta isompaa venettään samalla. Meinasi purjehtia vielä tänä kesänä Espanjaan johonkin kaverin telakalle missä saisi kuulemma olla ilmaiseksi ja jatkaa kunnostusta.

Etualalla Terttu päivänokosilla ja takana hollantilaisen hippiveneilijän uusi vene Bamba. Hän oli juuri vanhalla veneellään Solid Stealilla käymässä asioilla.

Rahaa kyseisellä herralla ei ollut lainkaan, mutta se ei häntä häirinnyt. Hän piti molempia veneitään ilmaiseksi parkissa Amsterdamin keskustassa ja kävi dyykkaamassa läheisten marinoiden roskiksista osia veneeseensä. Kertoi olevan ihmeissään kuinka paljon hyvää kamaa ihmiset heittävät pois. Sanoi löytäneensä paljon hyviä köysiä ja jopa purjeita roskiksista. Ymmärsin häntä hyvin, koska olen samaa harrastanut jo vuosia ja ihmetellyt aivan samaa.

Tässä purjehtijapummissa kiteytyi hyvin se, että rahalla on hyvin vähän tekemistä purjehtimisen kanssa, vaikka veneilyjulkaisut ja laituriparlamentti muuta antaaa ymmärtääkkin. Kunhan vain ymmärtää, että 80 prosenttia purjehdusjulkaisuiden, venetarvikemyyjien ja muiden purjehtijoiden mainitsemista ”pakollisista hankinnoista” on oikeastaan aivan turhia.

Aika jatkaa matkaa

Me olimme jo yli viikon kuluttaneet Amsterdamin ympäristössä ja päätimme, että meidän on aika jatkaa matkaan. Mukavastihan Amsterdamissa ja hyvässä seurassa olisi mennyt vielä toinen viikko ja enemmänkin, mutta haluamme keretä Välimerelle ennen talvea. Alan ymmärtämään purjehtijoita, jotka unohtuvat jopa vuosiksi hengailemaan johonkin kivaan paikkaan.

Oli aika sanoa hyvästit uusille kavereille ja jatkaa matkaa.

Amsterdam – Rijn- kanava

Köröttelimme Amsterdam – Rijn kanavaa pitkin Wijk bij Duurstede kaupunkiin. Olin lukenut ja kuullut, että kyseinen kanava ei ole kovin mukava, johtuen kovasta liikenteestä. Laivaliikennettä olikin koko matkan ajan heiluttelemassa meitä, eikä tämä 35 mailin pätkä ollut kovin mukava.

Matkaan osui myös yksi todella iso sulku missä olimme kahden laivan kanssa. Laivan potkurivirtaukset olivat massiiviset ja sulkuun ajaessa ne pyöräyttivät meidät 180 astetta ympäri ja näin olimme sulussa siis perä menosuuntaan. Onneksi sulku oli riittävän iso ja lähtiessä saimme Alman kääntymään ympäri. Peruuttaminen ulos pitkäkölisellä veneellä laivojen virtauksissa olisi ollutkin aikamoinen temppu.

Rohkein mielin kohti pelottavaa kanavaa ja isoja sulkuja. Tässä kohtaa vielä hymyilytti.

Törmäsimme samassa rytäkässä myös mastolla kanavan seinään, jolloin se jäi kiikkumaan keskimmäisen tuen varaan. Onneksi mitään ei hajonnut ja sain sen nopeasti köytettyä takaisin paikalleen.

Terttu oli varma, että masto tippuu, vene uppoaa ja me kuollaan kaikki. Yritin häntä rauhoitella sanomalla, että eihän tässä mitään hätää. Tämä on vain ihan normaali täysin pieleen mennyt rantautuminen ja näitähän nyt aina tapahtuu. Pääsimme sulun jälkeen hengissä ja ehjänä satamaan ja suihkuun, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kerkesimme sopivasti rantaan ennen kovaa rankkasadetta.

Wv Rijn En Lek satama

Satama oli siisti ja 15 euron hinnalla sai laituripaikan, suihkun ja vessat käyttöön. Lisäksi satamasta sai lainata ilmaiseksi polkupyöriä. Saapuessamme satamaan livuimme satamatoimiston ohi, josta joku setä lähti laiturille meidät nähtyään. Laitoimme veneen ensimmäiseen vapaaseen paikkaan, mutta sepäs ei käynytkään.

Setä tuli kiukkusena ilmoittamaan, ettei siihen saa pysähtyä ja meidän olisi pitänyt pysähtyä satamatoimiston eteen kylkiparkkiin ja tulla häneltä kysymään paikkaa. Yritin vastata, että olisin sen tehnyt, jos jossain niin neuvottaisiin tekemään. Heidän nettisivuillaan taikka satamassa ei vain ollut asiasta mitään mainintaa, ja samako se on onko vene hetken tässä vai satamakonttorin edessä. Kiukkusena hän osoitti meille paikan johon sitten saimme yöksi parkeerata. Onneksi satamamaksua suorittaessa hän oli jo leppynyt.

Seuraavana päivänä kävimme katsomassa Wijk bij Duursteden nähtävyydet, eli maailman ainoan tuulimyllyn, jonka ali menee tie ja jonkun linnanraunion. Pesimme koneellisen pyykkiä (4 euroa pesukone ja 3 euroa kuivuri) ja kävimme Lidlissä hakemassa ruokaa. Kaupunki on todella idyllinen pikkukylä ja pidimme siitä kovasti. Ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka ja itseasiassa ensimäinen mahdollinen pysähdyspaikka Amsterdamin jälkeen.

Terttu, lainapyörät ja tuulimylly, jonka alta menee tie.

Hollannissa on joutunut tottumaan siihen, että kaikki liikkeet menevät arkipäivisin viiteen mennessä kiinni ja sunnuntaisin koko maa pysähtyy. Se on hölmöä, kun on Suomessa tottunut siihen, että kaupat ovat aamusta iltaan joka päivä auki ja jotkut ympäri vuorokauden.

Tämäkö on sitä kuuluisaa hollantilaista huonoa asiakaspalvelua?

Kaupunkikierrokselta palattuamme tuli satamamestarin vaimo kyselemään meinaammeko olla toisenkin yön. Vastasin, että en osaa vielä sanoa, mutta näin me vähän suunniteltiin. Siihen rouva tokaisi, että kello 12 jälkeen pitää maksaa uusi satamamaksu tai lähteä pois. Kuulemma jokin iso venekin olisi tulossa meidän paikalle. Edessämme oli toistakymmentä metriä tyhjää tilaa, joten sen oli oltava todella iso vene, jos ei siihen mahtuisi.

Kello oli tässä kohtaa vähän yli kaksi. Ihmettelin mielessäni, kun ei tälläisesta säännöstä ole missään mitään mainintaa ollut ja tulee vähän lyhyellä varoituksella tämä ilmoituskin.

Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa, koska tähän satamaan emme halunneet rahojamme enää tuhlata. Siirtyisimme ennemmin vaikka johonkin muuhun viereiseen satamaan. Päädyimme lopulta mailin päähän satamasta olevalla pienelle järvelle ankkuriin. Se olikin mukava vaihtoehto, koska siellä saimme olla ihan rauhassa.

Lehmiä ja pyllyä eli ankkurin puhdistusta

Järvellä vietimme vapaapäivän, koska edeltävän päivän kanavaralli oli väsyttävä ja Terttukin oli vähän flunssassa. Lepopäivän jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa pelottavalle ja Länsi-Euroopan liikennellöidyimmälle Waas-joelle.

Nils Holgerson hanhet kerjäävät Tertulta ruokaa.

Ikävältä Waas- joelta Maas- joelle turvaan

Köröttelimme aamusta Amsterdam – Rijn- kanava loppupätkän, joka sattui olemaan sillä kertaa hyvin vähän liikennöity ja ihan mukavakin pätkä.

Waas- jokea jouduimme suorittamaan vain kuusi mailia ja sekin onneksi myötävirtaan. Yhtään enempää en olisi sitä halunnut ajaakaan, koska tässäkin oli jo tekemistä. Virtaus oli 2,5 solmua, eli Alma kiisi 7,5 solmun vauhtia joten kuten hallittavissa ja laivoja tuli vastaan joka suunnasta. Joillain oli niitä sinisia levyjä, jotka kertoo kummalta puolelta pitäisi ohittaa, mutta eihän niiden kehottamalle puolelle aina kerennyt ja silloin oli vain mentävä sieltä mistä pääsi.

Onneksi pääsimme pian sulun eteen turvaan. Sulussa paloi yksi punainen valo, eli se ei ollut juuri silloin meille auki. Soitin radiolla sulkuvahdille kysyäkseni aikataulua, mutta sainkin vastaukseksi ”Next lock!”. Kysyin vielä monta kertaa, että ihanko oikeasti meidän pitää tehdä 30 mailin lenkki ja vielä ikävää Waas- jokea pitkin, vai ymmärsinkö jotain väärin. Vastaus oli sama ”Next lock”.

En suostunut vielä luovuttamaan, vaan kaivoimme jostain sulun puhelinnumeron. Soitin sulkuvahdille ja vasta nyt ymmärsin, että hän oli tarkoittanut meidän olevan seuraavia. Sulussa oli juuri laiva ja heti, kun se oli poistunut pääsimme sisään.

Kaunis ja lempeä Maas- joki, sekä ärsyttävät moottoriveneilijät

Tässä kohtaa alkumatkan pahimmat paikat oli selvitetty ja aina Ranskan Lyoniin saakka matkan pitäisi olla yhtä juhlaa.

Mennään tuonne

Maas- joki on todella kaunis ja täynnä kivoja järviä joihin voi mukavasti ankkuroitua. Valitettavasti kyseinen joki on myös monien muiden huviveneilijöiden suosiossa, eritoten vesijettien, vesisuksien, vesipäristimien, vesiaallottimien ja mitä näitä nyt onkaan. Näitä hemmetin pieniä päriseviä vekottimia sinkoilee koko aika edessä ja takana. Olen suunnitellut hankkivani ritsan ja läjän pieniä kiviä.

Olemme tällä hetkellä ankkurissa jossain näistä Maas- joen järvistä. Tämä on hirveä moottoriveneiden kokoontumispaikka. Ihan kuin rannalla olisi Hanko, Maarianhamina ja Nauvo kaikki samaan aikaan. Käyn yöllä kippaamassa sokeria kaikkien noiden vekottimien tankkeihin.

4 vastausta artikkeliin “Alman muutos moottoriveneeksi ja kohti Hollannin sisämaita

  1. Kiitos mukavista jutuista ja tiedoista. Seuraan mielelläni juttuja ja edistymistänne kartalla. Haaveeni taitaa toteutua toisten suorituksilla. Oma reviirini jäänee lähimerille.

    Tykkää

    1. Mukava kuulla, että blokista tykätään. Kanavia pitkin matkaaminen on todella helppoa ja mukavaa. Itämereltä pääsisi Lyybekistä kanaville ja kanavia pitkin vaikka Mustalle merelle ja sieltä Kreikkaan, eli aika helposti se reviiri tarvittaessa laajenee. Aikaahan tuohon kuluu, mutta väliäkö sillä.

      Tykkää

  2. me ollaan tuotu s/y Inka Turkista Pariisin ja Lemmerin kautta suomeen 2007-2012 välillä ja muistan vieläkin ranskan kanavat ”pahalla”. 2010 lähdimme kesäkuun tokalla viikolla Port sain louisista nousemaan ylös ja lomaa oli varattu elokuun puoliväliin, mutta… Vene jäi kahdeksi talveksi Hollantiin Lemmeriiin, kun Ranska ei halunnut päästää meitä pois. Mietimme matkalla Pariisiin kohdassa jossa olisi ollut canal du Ardennaisille 50km, joapa jätettäi vene siihen muutamiksi päiviksi ja käytäisiin junalla Pariisi ja disney world, mutta päätettiin mennä veneellä, kun Hollantiin olisi lyhyempi reitti ja Amsterdamin kautta päästäisiin nopeammin. Mitäs tapahtukaan kolmen viikon päästä menimme tämän yhdyskanavan pohjoispään ohi canal du Ardennaisia pitkin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s