Jokimatkailua kohti etelää

Saône- joki

Champagne / Bourgogne- kanavan viimesellä sululla palautimme kaukosäätimen ja kurvasimme Saônelle. Muutos oli melkoinen vietettyämme kuukauden kapeilla ja rauhallisilla kanavilla.

Veneilyä Saônella

Saône oli leveä ja tuntui, kuin olisi saaristoon siirtynyt. Alkoikin heti purjehdus-sormia syyhytä ja harmittelin, ettei Alman mastoa saa helposti omin voimin pystytettyä. Saônella ja myös Rhônella pystyisi purjehtimaan pitkiä pätkiä, mutta sulkuihin ja siltojen alituksiin masto pitäisi saada helposti kipattua. Hollantilainen puukenkävene olisi mainio vene näille seuduille.

Virtaus Saônella oli tällä kertaa todella miellyttävä vajaa puoli solmua ja sekin oli meille myötäinen. Olihan vesi ennätyksellisen alhaalla. Tämän huomasi myös merkkipaaluista, jotka kertovat saako joella edes huviveneellä ajella. Merkissä on kolme eri kohtaa ja kaikki pitää näkyä, jotta huviveneilijät saavat joessa kulkea. Kaikki kolme olivat hienosti näkyvissä toista metriä vedenpinnan yläpuolella, joten meillä ei olisi hätä päivää. Ainoa ongelma saattaisi olla satamapaikan löytyminen.

Merkkipaalu Saônella

Saônella on vain vaivaiset viisi sulkua ja lisäksi meille vielä myötävirta. Eteneminen tuntui kanavien jälkeen kuin olisi moottoritiellä ajanut. Sulkujen tiputukset olivat pieniä, vain joitain metrejä ja sulut toimivat muutenkin todella huviveneystävällisesti, ilman mitään draamaa. Koko Saône on täynnä vuokraveneitä, jotka pörräävät koko ajan jaloissa, joten sulunhoitajat ovat hyvin tottuneita veneisiin. Vuokraveneet tunnistaa helposti kyljessä komeilevasta nimestä: Le Boat.

Melko nopeasti moottoritietä ajaminen alkoi kyllä tuntua vähän puuduttavalta pakkopullalta ja aloinkin ikävöimään kanavia. No pääsemmepähän niille uudestaan takaisin tullessa. Itseasiassa kanavia pitkin köröttely on niin mukavaa, että taidamme takaisin tullessa ajella kanavia pitkin suoraan Itämerelle saakka.

Auxonne

Auxonne oli ensimmäinen oikea kaupunki viikkoihin. Tai siis tuollainen vajaan 8000 asukkaan kylä, mutta kaupunki kuitenkin. Valitettavasti kaupungin ilmaiset ponttonilaiturit olivat täynnä vuokraveneitä, joten jouduimme menemään marinaan.

Lounaan syötyämme huomasin, että yksi paikka oli vapautunut ilmaisesta laiturista, joten siirryimme siihen. Kukaan ei ollut onneksemme tullut pyytämään rahaa lyhyestä marinapysähdyksestämme.

Myöhemmin samaan laituriin liittyi vielä purjevene Carmen Ruotsista ja eräs saksalainen purjehtija. Olimme pitkästä aikaa samassa laiturissa muiden purjehtijoiden kanssa. Olinkin jo kaivannut purjehdusseuraa, koska moottoreista ja suodattimista ei jaksa ihan loputtomasti keskustella.

Purjeduskavereita!

Carmenin olimme tavanneet jo aikaisemmin Belgiassa ja ihmetelleetkin missäköhän he menevät. He olivat seuranneet meidän matkaamme Marinetraficista ja olivat olleet koko ajan tietoisia missä me menemme.

Saksalainen purjehtija viikinkinä Välimerellä

Saksalainen herrasmies oli Albin Scambillaan purjehtinut Biskajan kautta Välimerelle. Jossain Välimeren Espanjassa oli myrskyssä masto katkennut ja matkanteko pysähtynyt siihen. Tämä tee-se-itse-mies oli kuitenkin rakentanut mastontyngästä ja spinnusta itselleen oivan myötätuulipurjeen. Hän oli tällä kokoonpanolla seilannut omien sanojensa mukaan viikinkityyliin Ranskan Port San Luiseen, josta oli aloittanut matkan pohjoiseen. Päämääränä oli Ruotsi, josta hän toivoi löytävänsä halvalla uuden maston Scampiinsa ja purjehtivansa sitten takaisin Välimerelle ulkokautta.

Hieno mies ja hieno tarina. Katselin katkennutta mastoa ja ehdotin, että eiköhän tuon saisi kursittua kasaan, mutta hän halusi kanaville ja Ruotsiin joka tapauksessa.

Ruokaa, kaljaa, viiniä ja dieseliä

Auxonnessa olisi varmasti ollut jotain nähtävää ja tehtävääkin, mutta meitä kiinnosti eniten varastojen täydennys. Ruokakaapit olivat jo melko tyhjiä ja tuorekset loppuneet jo ajat sitten. Dieseliäkin oli kiva saada lisää ihan vain mielenrauhan vuoksi.

Paljon sapuskaa!!

Käytyämme tyhjentämässä Lidlin ja hakemassa vielä dieseliä, emme enää muuta jaksaneet tehdäkään, joten Auxonnesta ei jäänyt paljon kerrottavaa. Oli kuitenkin mukavaa olla taas ihmisten ilmoilla.

Auxonnen melojat

Saint-Jean-de-Losne

Auxonnesta teimme nopean siirtyminen Saint-Jean-de-Losneen. Matkalla oli vain yksi sulku, joten matka eteni taas hämmentävän nopeasti. Saint-Jean-de-Losne on pieni kylä Canal de Bourgognen risteyksessä. Tästä olisi lyhyt matka Pariisiin ja Englannin kanaaliin, jos kyseinen kanava olisi auki. Ranskan kanavathan kärsivät kuivuudesta ja vedenpuutteesta. Kuulimme että käyttämämme shampanja-reittikin on tällä hetkellä suljettu joten reittejä Välimerelle ei ole lainkaan auki.

Saint-Jean-de-Losnessa on erinomainen ilmainen kaupungin laituri aivan keskustassa, johon parkkeerasimme. Illalla läheisen kuppilan terassilla oli vielä livekeikkakin, jota pystyi katselemaan omasta veneestä, juoden omia juomia.

Täällä myös meidän kuukauden kanavalupamme eli vignette vanheni. Alunperin tulimmekin Saint-Jean-de-Losneen, koska täällä piti olla VNF- toimisto, josta ostaa uusi. Eipä toimistoa tietenkään enää ollut.

Onneksi vigneten voi ostaa myös netistä ja tulostaa itse. Näin tein ja kävelin muistitikun kanssa paikalliselle kioskille tulostamaan uuden 107 euron arvoisen lupalapun. Saamme jälleen matkata kuukauden Ranskan sisävesillä. Emmehän me enää kuukautta tarvitse, mutta lyhyempää aikaa ei ole järkevä ostaa.

Chalon-sur-Saône

Seuraava pysäkkimme oli valokuvauksen isän Nicéphore Niépcen synnyinkaupunki. Kaupunki olisi jälleen tarjonnut ilmaisen parkkipaikan, mutta valitettavasti köli otti pohjaan jo metrejä ennen laituria. Jouduimme siis turvautumaan marinaan.

Pikkuinen Alma Chalon-sur-Saônen marinassa

Marina oli aivan täynnä ja saimme viimeisen vapaan paikan. Tässä laiturissa ei ollut edes sähköä ja silti jouduimme köyhtymään harmillisen 16 euroa yöltä. Olimme täällä kaksi yötä, koska tiesimme seuraavana päivänä satavan paljon vettä. Vesisaateessa veneily on epämukavaa ja koska meillä ei ole kiire, vietämme huonot säät ennemmin jossain mukavassa suojaisessa satamassa.

Kävimme vierailemassa valokuvausmuseossa ja jossain toisessa taidenäyttelyssä, johon Terttu minut raahasi. Kaupunki oli oikein tunnelmallinen ja viihtyisä.

Marinassa pääsimme muuten pitkästä aikaan ihan oikeaan suihkuun. Viimekerrasta oli jo niin pitkä aika, etten enää edes muistanut miltä tuntuu suihkutella rajattomalla lämpimällä vedellä.

Mâcon

Chalon-sur-Saônesta jatkoimme Mâconiin, joka on tunnettu viineistään. Kaupunki tarjosi taas erinomaisen ponttonilaiturin aivan keskustasta. Saimme olla rauhassa, koska muut veneet menivät kalliiseen marinaan. Ihmettelimme valintaa, koska marina oli kaukana keskustasta, kun taas tämä ilmainen laituri aivan keskellä kaupunkia. Mitään palveluita täällä ei tietysti ole, mutta kuka sellaisia kaipaakaan.

Viinitilavierailut osoittautuivat aivan liian kalliiksi meidän budjetillemme, joten jätimme ne tällä kertaa väliin. Sitäpaitsi viiden litran viinitonkan tyhjentäminen veneessä on lähes sama asia. Kävimme kuitenkin kaupassa ja leipomossa hakemassa vähän lisää tuoreksia.

Mâconin hyvä ja ilmainen laituri

Belleville

Bellevillen kulahtanut kyltti

Tämän paikan löysimme vähän sattumalta, mutta se osoittautui mitä mainioimmaksi. Ilmainen laituri oli mukavasti sivussa kylästä ja puiden takana suojassa. Laituri oli siis oikein rauhallinen ja lisäksi tarjolla oli myös sähköä ja vettä. Kaikki aivan ilmaiseksi. Laiturin lähistöllä oli vielä yleinen wc, joten ei tarvinnut edes veneen vessaa täyttää. Tässä olisi voinut kökkiä ilmaiseksi vaikka koko talven.

Saimme Bellevillessä jo melko tyhjinä olevat vesitankit täytettyä, sekä pestyä hirmuisen määrän pyykkiä. Pesukoneita ei ole ollut tarjolla pitkiin aikoihin, joten olemme olleet täysin imukuppipesukoneemme varassa.

Kylästä löytyi myös supermarketti, leipomo ja huoltoasema. Tämä oli erinomainen täydennyspysäkki ennen Lyoniin menoa.

Jee, vettä

Lyon

Viimeinen Saône- joen pysäkki Lyon on 1,7 miljoonalla asukkaallaan Ranskan kolmanneksi suurin kaupunki ja näin myös matkamme isoin kylä, missä olemme tähän mennessä vierailleet.

Lyonin esikaupunkia

Lyonista löytyi jälleen ilmainen parkkipaikka, joka ei kyllä ollut millään tavalla hyvä. Päivällä joessa ajeli jatkuvasti veneitä, rahtilaivoja, laivahotelleja, venetakseja ja ties mitä. Jotkut näistä tekivät aaltoja paljon ja jotkut vielä enemmän. Eli Alma raukka hakkasi itseään jatkuvasti kiviseinää päin ja fendarit olivat kovilla. Myös veneessä oleilu ja minkään tekeminen oli lähes mahdotonta.

Onneksi yöksi liikenne rauhoittui, mutta silloin jokiranta täyttyi ryyppäävistä teineistä. Eihän se haitannut, mutta aamusin oli ikävä kerätä lasinsiruja kannelta ja pitiväthän he ryypätessä meteliäkin. Eihän meteliä toisaalta liikenteen melun yli meinannut edes kuulla.

Paikka oli paska, mutta ilmainen, joten ei voinut valittaa.

Laiva tulossa keikuttamaan

Kiipesimme kukkulalle katsomaan Lyonin järjettömän isoa katedraalia. Jokunen muukin turisti oli keksinyt tehdä sen ja jätimme vierailun aika lyhyeksi. Eniten huvitutti katsella satoja turisteja ottamassa itsestään selfieitä kirkon edessä.

Lyonin amfiteatterin rauniot

Turussa etäkänneillä

Vietimme Lyonissa mukavan pariskuntaillan ystäviemme Katin ja Mikon kanssa. He olivat kotonaan Turussa ja me heiluvassa veneessä Lyonissa. Internetyhteys oli hyvä ja videopuhelu onnistui mainiosti.

Illanviettoa Katin ja Mikon kanssa

Jossain vaiheessa iltaa myös ystävämme Nina liittyi videopuheluun omasta kodistaan ja ilta alkoi olla jo aika railakas. Me hävisimme Mikon kanssa aika pian kumpikin omiin puuhiimme, koska tytöillä oli oli omat juttunsa menossa. Aamulla kuulin, että Terttu oli viettänyt koko yön tyttöjen kanssa bilettäen videopuhelun välityksellä. Oli kuulemma käynyt Turussa baarissa ja jutellut kaikkien tuttujen kanssa.

Villiä menoa

Seuraavana päivänä kävin hakemassa aamupalaksi/lounaaksi/päivälliseksi/iltapalaksi kolme pitsaa. Ulkona paistoi aurinko ja lämpöä oli 33 astetta. Kulutimme päivän katsomalla The Big Bang Theoryn viimeisen tuotantokauden ja syömällä pitsaa. Paras päivä ikinä.

Kävimme Lyonissa myös libanonilaisessa ravintolassa. Ruoka oli herkullista, mutta tuhlasimme pitsoihin ja ravintolaan lähes 60 euroa. Normaalisti kulutamme ruokaan ja juomaan noin 300 euroa kuukaudessa, eli loppukuun syömme pelkkää riisiä.

Namia Lyonissa

Onneksi viini ja kalja on täällä lähes ilmaista. Meillä kuluu kuukaudessa alkoholiin vähemmän mitä Suomessa kului yhdessä railakkaassa viikonlopussa. Tietysti myös kulutus on huomattavasti vähäisempää.

Lyonissa aloimme myös valmistautua tulevaan maston nostoon ja huolsimme kaikki vanttiruuvit. Lyon oli viimeinen merkkipaalumme ennen Välimerta. Tässä kohtaa 90 % joki/kanavamatkasta oli takana ja Välimerelle pääsisi vaikka kolmessa päivässä, jos haluaisi kiirehtiä.

Pelottava Rhône- joki

Alkumatkan jännitävin osa oli kovasti virtaava Waas-joki ja täällä etelässä taas olen jännityksellä odottanut Rhône- jokea. Kyseinen joki voi pahimmillaan virrata jopa kuuden solmun nopeudella. Rhône on myös välillä lähes yhtä leveä kuin Airisto, joten aallotkin voivat kasvaa isoiksi. Lisäksi riskinä on paikalliset vuorilta tulevat kovat Mistral- tuulet, jotka puhaltavat virtausta vasten ja muuttavan joen näin melkoiseksi pesukoneeksi. Tähän soppaan kun lisätään vielä 16 solmua ajelevat isot rahtilaivat, on mielikuva jo painajaisia aiheuttava.

Rhône- joki

Me onnistuimme onneksi ajoittamaan saapumisen joelle aivan tuurilla lähes täydelliseen hetkeen. Myös Rhône oli ennätys kuiva, joten virtaus oli vain 0,5 – 1,5 solmua. Myös Mistral-tuulia ei yleensä näin myöhään syksyllä enää esiinny, joten niitäkään ei tarvitse pelätä. Kaiken lisäksi tuuli oli meille myötäistä.

Viinitila Rhônella

Jos Saône-joella ajo tuntui kuin moottoritiellä hurjastelulla, tuntui Rhône-joki kuin lentokoneessa matkustamiselta. Solmun myötävirta ja 10 m/s myötätuuli puski Alman viiden solmun vauhtiin lähes pintakaasulla. Tarvittaessa pääsimme rummuttamaan kuutta seitsemää solmua, mutta silloin jouduimme ajaman täydellä kaasulla ja polttamaan paljon dieseliä. Kuten jo mainitsin, Rhônen pystyy ajamaan alaspäin tarvittaessa vain kolmessa päivässä, mutta me kiireettöminä ajattelimme kuluttaa siihen ainakin viikon.

Olen pitänyt Rhônesta paljon enemmän kuin Saônesta. Rhônella toisella puolella jokea näkyy Alpit ja toisella puolella jokin viinitarha tai jokin hieno kylä. En ole malttanut matkoilla edes lukea tai kuunnella äänikirjoja, kun olen vaan tujoitellut näköaloja.

25 astetta ja navakka tuuli Rhône- joella tuntui melkein pakkaselta

Givors

Lyonista siirryimme Rhône-joelle ja menimme ensimmäisen jättiläis-sulun läpi. Rhônen sulut ovat valtavia laitoksia ja usein vielä vesivoimailaitoksia samalla. Pudotukset eivät ole enää Saônen joitain metrejä vaan nyt suluissa on kelluvat pollarit ja pudotukset ovat kymmeniä metrejä. Olimmehan vielä yli sata metriä merenpinnan yläpuolella ja sulkuja Rhônella on vain 13.

Rhônen jättisulku

Givors oli vain lyhyen siirtymisen päässä ja se sopi meille hyvin. Saimme sopivan lyhyen harjoituksen Rhônen sulkuihin ja itse jokeen. Givorsissa oli hyvä ilmainen ponttonilaituri ja itse kylä oli mukavan pieni, missä ei ollut mitään. Lyonin jälkeen olimme jo kaivanneet rauhallista yötä.

Kävelimme kolmen kilometrin päähän hakemaan dieseliä, mutta asema oli remontissa, joten jäimme ilman.

Givorsissa parkissa, kuin saaristossa

Andancette

Andancette oli jälleen tuurilla löydetty täydellinen paikka. Kylän laituri oli ilmainen ja siihen mahtui vain yksi vene. Tällä kertaa se olimme me. Laituri oli vielä hieman sivussa kylästä ja täydellisesti omassa rauhassa. Kaiken lisäksi läheltä löytyi vielä vesipiste, josta kannoimme kanistereilla tankin täyteen vettä.

Andancetten ihana oma rauha

Itse kylä oli oikein symppis ja sieltä löytyi vihdoin kioski, josta Terttu sai ostettua postimerkkejä. Löysimme jopa postilaatikon johon kortit tiputettiin.

Kävimme jälleen ulkoiluttamassa dieselkanistereita muutaman kilometrin päässä olevalla huoltoasemalla, mutta kyseinen huolttis ei ollut enää toiminnassa.

Valence

Valencesta löytyi ilmainen kivimuuri mihin nojata vierailun ajaksi. Paikka oli suojainen ja hyvä, mutta veneen vieressä kulki valtava moottoritie, joten kovin hiljaiseksi sitä ei voinut sanoa. Täältä onnistuimme kuitenkin löytämään toiminnassa olevan huoltoaseman. Dieseliä olimme viimeksi saaneet Auxonnesta. Valencen täydennyksen jälkeen diesel riittäisi helposti Välimerelle saakka.

Ranskan sisävesien ainoa kivi

Valence oli itseasiassa hieno ja kiva aika kompaktin kokoinen kaupunki. Pidän enemmän näistä pienistä kaupungeista. Lyon oli vähän liikaa, enkä haluaisi asua niin isossa kaupungissa. Löysimme lisäksi Lidlin ja saimme taas lisää ruokaa kaappeihin.

Valencen suihkulähde

Matka Cruasiin

Siirtyessämme Cruasiin saimme ensikosketuksen vähän möykkyisämpään Rhôneen. Tuuli oli kymmenen metristä myötätuulta, mutta puuskat lähentelivät jo 17 m/s. Matkantekoahan se ei haittannut, vaan päinvastoin eteneminen tapahtui kuin lentäen. Hankaluuksia tuli vasta sulkujen edessä ja sulkuihin ajaessa.

Matkalla oli sulun lähellä auto tulessa

Onnistuin kuitenkin suorittamaan sulkuihin ajot vielä suhteellisen mallikkaasti ilman suurempia ongelmia, mutta kivaa eteneminen ei enää ollut. Virtaukset olivat kuitenkin vain solmun luokkaa, joten sain Alman vielä pakillakin pysähtymään ilman ongelmia. Toki tuossa tuulessa se tarkoitti jo täysillä kierroksilla jarruttamista pitkän matkaa, mutta pysähtyminen oli vielä mahdollista.

Olimme suunnitelleet seuraavan pysähdyksen taas joenvarressa olevaan ilmaiseen kivilaituriin, mutta aallot hakkasivat aika ikävästi joen reunoihin, enkä halunnut mennä riskeeraamaan vain säästääkseni satamamaksun hinnan.

Kurvasimme siis ensimmäiseen satamaan mikä oli pohjoistuliilta suojainen ja mikä oli opaskirjan mukaan oli riittävän syvä. Sisäänajo satamaan oli hieman kryptinen, mutta seurasin edessä menevää belgialaista venettä ja pääsimme sisään. Vastatuuleen ja vastavirtaan sain Alman kulkemaan täydellä kaasulla nippa nappa kolmea solmua. Mielessä kävi, että tämä joki tulee olemaan lystiä mennä takaisinpäin vastavirrassa.

Cruas

Cruasin kylä

Cruasin satama oli edullinen 11 e yöltä sisältäen kaiken. Kylästä löytyi hieno linna ja karavaanarihelvetti. Seuraavana päivänä tuuli oli 17 m/s, joten päätimme viettää Cruasissa toisenkin päivän. Tämä päivä sattui olemaan myös Tertun 30-vuotis syntymäpäivä, joten leivoin hänelle banaanirommikakun. Maistelimme myös vähän ranskalaista valkoviiniä.

Ukkosmyräkkä hidastaa matkaa

Etelä-Ranskaan oli kehittymässä jokin ikävä matalapaineen keskus ja säätiedotukset lupasivat viikonlopuksi ukkosta, yli 20 m/s etelä-tuulta, sekä vettä kuin esterin perseestä.

Rankkasade aiheuttaa jokeen melko villin virtauksen ja nuo myrskytuulet taas puhaltavat vasten virtausta. Toisin sanoen joessa veneily ei olisi enää pelkästään epämukavaa vaan jo vaarallista. Itseasiassa sulutkaan eivät noissa keleissä enää päästä huviveneitä sisään. Päätimme siis siirtää Välimerelle saapumista hieman eteenpäin ja etsiä jonkun suojaisan sataman. Ikäväähän Välimerelläkin olisi tuossa myrskyssä olla.

Viviers

Päätimme siirtyä vain 10 mailin päässä olevaan Viviersin satamaan, koska se oli pienessä sivujoen haarassa ja erinomaisesti suojassa etelätuulilta. Matka oli lyhyt, mutta saimme siihen kulumaan lähes viisi tuntia, koska jouduimme odottamaan ikuisuuden vuoroamme sulkuun.

Satama osoittautui hyväksi ja hintakin oli kohtalainen 16€ e / vrk. Maksoimme saman tien kolmelta yöltä, koska säätiedotukset näyttivät vielä hyvin ikäviltä. Satamassa oli meidän lisäksi brittiläinen ja ranskalainen vene, jotka olivat myöskin odottamassa sään paranemista.

Viviersin satama

Britit olivat viettäneen viimeiset neljä vuotta Välimerellä ja olivat nyt matkalla talveksi kotiin. Tarkoituksena oli kuitenkin ensi keväänä purjehtia Itämerelle. Ranskalaiset olivat myös asuneet pitkään jo venessä ja hekin olivat matkalla pohjoiseen. Olivat kuulemma kyllästyneet Välimeren ainaiseen auringonpaisteeseen ja kuumuuteen. Hulluja nuo ranskalaiset.

Säätiedot arvottu väärin

Yllätys yllätys säätiedot eivät pitäneetkään paikkansa. Myräkkä menikin vähän etelämpää ohi ja me vältyimme siltä lähes täysin. Saimme hieman vesisadetta, mutta siinä oli kaikki. Itseasiassa tuuli on ollut tyyni ja aurinko on välillä paistanut, joten olisimme voineet hyvin jatkaa matkaa. Pihiyttäni en kuitenkaan suostunut, koska paikka oli maksettu kolmeksi päiväksi.

Mukavahan tässä toisaalta on ollut levätä tukevasti kiinni laiturissa, sähkön päässä ja kaikki fasiliteetit aivan vieressä. Kyläkin oli todella kiva. Ensiviikolla jaksammekin sitten hyvin levänneinä körötellä Välimerelle saakka.

Viviersin kylä

2 vastausta artikkeliin “Jokimatkailua kohti etelää

  1. Myöhäinen vinkki, mutta muutkin voivat käyttää. kanavilla kannattaa laittaa paksu lankku roikkumaan lepuuttajien ulkopuolelle raapiutumaan karkeita seiniä vasten. Vielä kun hankki purkkariin muutaman eri paksuisen lepuuttajan (mieluiten isoja) viin saa kompensoitua rungon kaarevuuden. Olemme myös pysähtyneet Cruasissa, Viviersissä, Maconissa

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s