Kultarannikolta Korsikalle

Port Cantonista kohti itää

Muutaman laiturissa vietetyn yön jälkeen olimme valmiit jatkamaan matkaa. Ensinnäkin satamassa makoilu polttaa reiän lompakkoon ja toiseksi keli oli mitä mainioin purjehdukseen. Pääsimmekin mukavassa myötätuulessa määränpäähämme Anse De La Garoupelle.

Huomasimme muuten jälkeenpäin, että Port Cantonin papereihin Alman nimeksi oli rekisteriotteesta saatu LUJITEMUOVI.

Eikö tänne saakkaan mennä

Anse De La Garoupen ankkuripaikan olin valinnut, koska se olisi hyvin suojassa illan ja yön mainingeilta sekä tuulilta. Aamulla tilanne olisi toinen, mutta silloin jatkaisimme muutenkin matkaa.

Päästyämme lähistölle auringonlaskun aikoihin huomasimme, että lahden suu on kokonaan poijutettu keltaisilla poijuilla. Lähemmäs päästyämme näkyi muutamassa poijussa ankkurin kuva, jonka päällä punainen rasti. Eli poijut selkeästi kielsivät lahteen ankkuroitumisen. Harmillinen takaisku, koska oli jo pimeää ja lähistöllä ei ollut muuta suojaista paikkaa.

Päätimme, että emme olleet nähneet poijuja ja ankkuroiduimme silti lahteen. Hieman hirvitti saammeko jotkut kaameat sakot ja syytteen, jostain meriruohon tai korallin rikkomisesta. Päätimme samalla, että puhumme vain suomea, jos joku tulee meille jotain mussuttamaan.

Seuraamme liittyi vielä yöllä ranskalainen yksinpurjehtija, jonka jälkeen emme enää vaivanneet päätämme poijuista. Jälkeenpäin meille selvisi, että poijut kieltävät yli 20 metristen alusten ankkuroitumisen lahteen. Samoja poijuja tuli vielä monesti vastaan ranskan kultarannikolla.

Hui mitä maininkia

Aamulla heräsimme hirmuiseen heilumiseen. Tuuli oli kääntynyt, niin kuin oli ennustettukin ja isot mainingit vyöryivät mereltä lahteen. Joimme aamukahvit ja päätimme siirtyä läheiseen marinaan odottamaan tuulen tyyntymistä ja kääntymistä.

Ajelimme koneella viisimailisen pätkän reilussa metrin korkuisessa mainingissa, joka vyöryi suoraan sivulta. Alma heilui niin maan perhanasti, mutta en jaksanut isoa nostaa tukemaan, kun matka oli niin lyhyt. Lennelköön tavarat ympäri venettä.

Nizza

Yritimme satamaan huudella VHF-puhelimella, mutta vastaukseksi saimme vain epämääräistä ranskaa. Tämä ei sinänsä ollut yhtään yllätys, mutta tiesin henkilökunnan puhuvan sujuvaa englantia, koska olin heidän kanssaan puhunut aikaisemmin puhelimessa. Mikseivät he voi vastata englannin kieliseen kutsuun englanniksi, sitä en ymmärrä.

Ajelimme ensimmäiseen vapaaseen paikkaan kiinni ja soitin sitten puhelimella Capitanerelle. Tiukka käsky kävi, että pitää tulla polttoainelaituriin kiinni ja ensin hoitamaan paperiasiat kuntoon. Emme saaneet jättää venettä siihen ja kävellä toimistolle, vaan vene oli heti siirrettävä pois.

Ranskalaiset ovat Välimerellä pahuksen tarkkoja kaikista lipuista ja lapuista. Satamissa kuluu aina tolkuttomasti aikaa monien lomakkeiden täyttämisiin ja tulostamisiin. Itseasiassa se on niin työlästä, että melkeinpä olisi samalla vaivalla satamassa useamman yön. Ehkä tämä onkin koko ruljanssin tarkoitus. Kukapa sitä tietää. Kanavilla ainoa mikä capitanerea kiinnosti oli luottokortti. St. Laurent satama oli onneksi erinomaisen halpa, vain seitsemän euroa yöltä.

Port De St. Laurent-Du-Var

Satama oli kuulemma alueen halvin ja siellä olikin jonkun verran veneasukkeja. Myös yksi mukava pariskunta, jotka asuivat isossa purjeveneessään. Heillä oli satamaan vuosipaikka, jonka väittivät olevan todella edullinen. Käyvät kuulemma Välimerellä purjehtimassa vain keväisin ja syksyisin. Muun ajan pitivät venettä kelluvana kotina, koska kesäisin on liian ahdasta ja kuumaa, sekä talvisin taas tuulee liikaa. Varsinkin Etelä-Ranskassa väite pitää varmasti täysin paikkansa.

Eräällä heidän ystävällään oli luomukasviksia myyvä kauppa, josta he saivat kaikki myyntikelvottomat vihannekset ilmaiseksi. Satuimme paikalle juuri sinä päivänä, kun he kantoivat laatikkokaupalla vihanneksia laiturille yleiseen jakoon. Kävin tietenkin hakemassa ison säkillisen, joista Terttu illalla teki vaikka mitä mössöjä, salsoja ja säilykkeitä.

Ankkuriin Anse De La Scaletelle

Vietettyämme yön tukevasti laiturissa oli meri taas tasoittunut ja muuttunut tälläiselle nössölle sopivaksi purjehdusympäristöksi. Purjehdimme leppoisan kymmenmailisen erinomaiselle ankkuripaikalle Monacon lähelle.

Lahti oli mainion suojainen ja täynnä ankkurissa olevia ökyjahteja. Olimmehan aivan Monacon vieressä. Purjehdus ja ankkuripaikkamme olisivat olleet täydellisiä, elleivät helikopterit olisi jatkuvasti pörisseet Monacon lähistöllä. Ökyjahdit eivät myöskään kunnioita väistämissääntöjä ja niitä joutui jatkuvasti väistelemään. Kerran jouduimme jopa koneen käynnistämään ja huudattamaan täysillä kierroksilla ökyjahdin alta pois. Näköjään monacolaiset ovat tuollaisia merten BMW- kuskeja, joita säännöt eivät koske.

Monaco

Monacon edustalla ei ole hyviä ankkuripaikkoja ja oli luvattu aika kovaa maininkia, joten siirryimme jälleen marinaan. Aivan Monacon vieressä, mutta Ranskan puolella on mainio suojaisa marina nimeltä Port De Cap Diail. Hinta oli kohtuullinen 14 euroa yöltä ja Monaco muutaman minuutin kävelymatkan päässä.

• 

• 

Kävimme katsomassa miten rikkaat elelevät ja ostamassa veneeseen sähkölieden. Olen meinaan varannut talvipaikan Sardinian Cagliarista ja hintaan kuuluu sähkö, joten meidän ei ole talvella järkeä käryttää Origolla arvokasta pirtua. Kolmen kuukauden hinta oli 580 euroa sisältäen kaiken, joten hinta ei mielestäni ollut hirmuisen paha. Huomattavasti halvemmalla olisi saanut paikan jostain jumalan selän takaa, mutta siellä tulisimme talvella takuuvarmasti hulluiksi.

Monaco oli kummallinen todella teennäinen valtio. 150 neliöisen kerrostaloasunnon olisi saanut vajaalla yhdeksällä miljoonalla, mutta päätimme jättää tällä kertaa ostamatta. En edes haluaisi asua Monacossa.

• 

• 

• 

• 

Valmistautuminen ylitykseen

Monacossa käytin illan valmistellen Almaa tulevaa avomeripätkää varten. Käytännössä rakentelin kulkuvalot toimimaan. Nehän eivät ole toimineet Norderneyn episodin jäljiltä ja maston johtoja en ollut vielä edes saanut kytkettyä. Onneksi homma oli helppo. Muutamien johtojen ja liittimien vaihdon, sekä parin juotoksen uusimisen jälkeen sain valot taas pelaamaan. Keulan ledit olivat rikki, joten jouduin laittamaan hehkulamput tilalle, mutta laskeskelin sähkön riittävän silti helposti. Täytimme vielä vesitankit ja siirryimme yöksi takaisin Anse De La Scaletten ankkuripaikalle. Näin pystyimme ovelasti nauttimaan yhden yön hinnalla melkein vuorokauden marinan palveluista ja saimme paljon vastinetta rahalle.

Korsikalle

Olimme jännityksella odottaneet 95 mailin pituista yön yli purjehdusta Korsikalle. Olihan viimekerrasta jo kuukausia aikaa. Sääikkunat ovat olleet niin lyhyitä, että olimme jo tulossa Italian rantoja pitkin Korsikalle, mutta kuin tilauksesta meille siunautuikin täydellinen tyyni jakso ylitykseen.

Olin kuvitellut pääsevämme juuri ja juuri suuntaamaan kohti Calvia, mutta osoittautuikin, että tuuli oli täysin vastainen ja päätyisimme kurssillamme etelä-Sardiniaan. Vauhtiakin saimme vain kaksi solmua kevyessä kelissä. Nopeus tai kohde ei ollut varsinaisesti huono, mutta meille oli tulossa vieraita Korsikalle ja halusimme sinne muutenkin. Kryssiminen Korsikalle olisi kestänyt pari kolme päivää, joten päädyimme laulattamaan moottoria vuorokauden putkeen. Minusta on tullut todella hyvä moottoriveneilijä.

Pidimme ison ylhäällä tukemassa menoa ja lisäämässä näkyvyyttä. Autopilotti hoiti ohjailun, eikä matkalle osunut juurikaan muuta liikennettä. Ylitys oli helppo, tylsä ja meluisa. Ainakaan ei tarvinnut murehtia sähkön riittämisestä. Pidimme piruttamme kaikki valot ja sähköhärvelit päällä, kun kone kerran jauhoi sähköä veneeseen enemmän mitä pystyimme kuluttamaan,

Delfiineitä ja valas!

Ylityksen kohokohta oli, kun delfiinilauma tuli uiskentelemaan ympärillemme. Luulin, että vähintään tankkilaiva on jyräämässä päällemme, kun säntäsin ulos Tertun kirkuessa ja hyppiessä kannella. Harmiksemme emme kerenneet ottamaan kuvia, koska vierailu kesti vain hetken. Köröttelimme vain tuollaista 3,5 solmun vauhtia säästääkseemme dieseliä ja ajoittaaksemme saapumisemme Calviin puolenpäivän aikoihin, joten taisimme olla liian hitaita delfiinien makuun.

Illemmalla Terttu huomasi noin sadan metrin päässä meistä vesisuihkuja. Arvelimme niiden tulevan valaasta ja yhtäkkiä näimmekin pinnalla valtavan valaan pyrstön. Terttu alkoi hirmuisesti pelkäämään, että valas tulee ja kaataa meidät kumoon. Keksin tähän tarinan, että valaat eivät ole tyhmiä ja osaavat väistää tällaista hitaasti kulkevaa alusta, joka kaiken lisäksi pitää vielä kovaa meteliä. Taisi mennä täydestä, koska ainakaan hän ei sen jälkeen enää valaita pelännyt.

Yöllä tuli vielä yksi delfiini käymään kylässä. Meinasin saada sydänkohtauksen, kun omiin ajatuksiini vaipuneena havahduin valtavaan molskahdukseen veneen vierellä.

Calvi

Pudotimme ankkurin suunnitellusti puolilta päivin Calvin edustalle ja olimme saapuneet Korsikalle. Mieliala oli korkealla, koska edessä ei ollut enää ainuttakaan yöpurjehdusta ja matka Calvista talvipaikallemme Cagliariin tulisi menemään upeiden saaristojen ja ankkuripaikkojen kautta. Matkaakaan ei olisi kuin noin 300 mailia ja aikaa joulukuun alkuun saakka. Muutaman viikon päästä ystäviämme olisi tulossa vain 70 mailin päähän Ajaccioon, joten nyt oli aikaa ottaa todella rauhallisesti.

Kävin hakemassa kanootilla lähikaupasta kaljaa ja tuoretta patonkia, koska olimme illaksi sopineet videotreffit ystäviemme Akun ja Miian kanssa.

Illanvietto videonvälityksellä sujui mainiosti. Ainoa häiriötekijä oli, kun satamasta tuli vene hätyyttämään meidät pois. Tähän ei kuulemma saanut ankkuroitua. Vaihtoehtona olisi ollut siirtyminen poijuun (15 e / yö) tai satamaan (18 e / yö). Me valitsimme kolmannen vaihtoehdon ja siirryimme ankkuriin muutaman mailin päähän satamasta. Kukaan ei tullut meitä enää häiritsemään.

Pohjan pesua

Killuimme ankkurissa Calvin edustalla kokonaiset kolme päivää. Kävin pesemässä pohjan, joka onnistui hyvin snorklaten käyttäen apuna imukuppia kiinni pysymiseen ja pitkävartista harjaa itse pesuun. Pystyin pesemään aivan kölin alareunaan saakka, pysyen kuitenkin koko ajan snorkkelointi syvyydessä. Huomasin kuntoni olevan huonossa kunnossa, koska pestyäni toisen puolen olin sydänkohtauksen partaalla ja päätin jättää toisen puolen johonkin tulevaisuuteen.

• 

• 

• 

Kanootti jälleen hajalla

Siirryimme kolmen päivän ankkurissa killumisen jälkeen pariksi päiväksi sataman suojaan, koska luvassa oli todella kovaa keliä ja isoa maininkia.

Käytin ajan maston trimmaamiseen ja kanootin korjaamiseen. Amsterdamissa tekemäni paikkaukset ovat pitäneet hyvin ja kanootti ei vuoda enää laisinkaan. Nyt oli vuorostaan päälikangas ratkennut saumoistaan. Ei ole varmaan lanka kestänyt jatkuvaa UV-kylpyä. En suosittele Sevylor merkkistä kanoottia kenellekkään, koska vaikuttaa todella heppoiselta lelulta. Onneksi ostin kyseisen kanootin käytettynä lähes puoli ilmaiseksi.

Kaivoin yhden parhaimmista hankinnoistani esiin, eli vanhan luotettavan manuaalisen Singer ompelukoneen ja ompelin kanootin kasaan. Pari tuntia siinä vierähti mukavasti ja kanootti oli jälleen kuin uusi.

Terttu kulutti päivän siivoten, kokkaillen ja pesten pyykkiä. Taisipa hän vaihtaa kaikki vetemme tuoreisiin ja aloittaa asiasta jonkunlaisen kirjanpidon.

Kävimme me tietenkin viiden päivän Calvin vierailun aikana kylääkin ihmettelemässä ja katselemassa nähtävyyksiä.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Piilossa sivistykseltä Scandolan luonnonsuojelualueella

Meren taas tasoituttua nössöille sopivaksi lähdimme jatkamaan matkaa. Konettelimme peilityynessä Välimeressä upealle Scandolan luonnonsuojelualueelle. Kiinnittyminen rantaan ja rantaan meneminen on kiellettyä, mutta ankkuroinnin pitäisi olla sallittua. Vietimme yön jännitävässä kallion kolossa kallioiden ollessa pelottavan lähellä meitä.

Kännykkä ei kuulunut, eikä täällä ollut ketään muuta ihmistä lähimaillakaan. Jokin vuohi kävi meitä illalla ihmettelemässä ja lepakot lentelivät kallioiden luolista yöllä. En niitä kyllä uskaltanut katsella, koska pelotti pimeässä lähellä olevat kalliot, joten menin sisälle ja laitoin verhot kiinni.

Nukuin oikein hyvin, mutta Terttu oli viettänyt koko yön seuraten Navionicsista, että pysymme paikallamme kallioiden keskellä. Kunpa olisi saanut viedä pitkät köydet rantaan ja näin Alman pysymään varmasti paikallaan.

• 

• 

Viikonloppu Anse De La Figueran täydellisellä ankkuripaikalla

Scandolasta lähdimme pitkästä aikaa purjehtimaan. Tuuli oli vastaista, mutta pääsimme samalla halsilla määränpäähämme saakka. Ajaccion kärki blokkasi kaiken mainingin ja purjehtiminen oli kuin Airistolla purjehtimista. Täysin purjein kiidimme kuutta solmua kohti Anse De La Figueran ankkuripaikkaa. 30 mailin siirtyminen oli nopeasti ja mukavasti suoritettu. Joskin vastatuuli teki kelistä vilpoisen ja jouduin kaivamaan jopa pipon esiin.

Ankkuripaikka osoittautui täydelliseksi. Paikalla ei ollut ketään muuta, rannassa vain muutama talo ja hiekkaranta, sekä täydellinen 4G-kuuluvuus. Korkeat vuoret suojasivat meitä tuulelta ja vieressä oleva saari sekä kivikko tappoivat tehokkaasti mainingin. Olimme omassa pienessä aurinkoisessa paratiisissamme, jossa turkoosi vesi kuhisi kaloja.

Päätimme viettää täällä rauhallisen viikonlopun, koska tuulikin oli navakkaa vastatuulta. Ajaccioonkin olisi matkaa vain parikymmentä mailia ja meillä olisi vielä viikko tuhottavana ennen kavereidemme sinne saapumista.

Tiedossa oli siis pohjan pesua, blogin kirjottelua, hiusten leikkuuta ja hiekkarannalla makoilua. Kuulostaa täydelliseltä viikonlopulta.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

•