Tervehdys kaikki purjehduksen – tai Tuomaksen ja Tertun – ystävät ja muut lukijat. Nyt kynänpäässä Laura, eräs purjehtivia ystäviämme Korsikalla vierailemassa käyneestä porukasta.
Vierailussamme kenties erikoista oli tietenkin se, että teimme sen purjehtien Alman rinnalla. Kuljimme Sun Odyssey 36i (eli 36-jalkaisella) vuokraveneellä pitkin Kosikan länsirannikkoa saattaen Almaa kohti Sardiniaa, jossa Pihit purjehtijat nyt majailevat. Reissussamme ylivoimaisesti parasta olikin, voittaen veneilyn ja kesäiset ilmatkin, rakkaiden Tertun ja Tuomaksen tapaaminen lähes puoli vuotta heidän lähtönsä jälkeen.
Ystävien kanssa matkustelu on mahtavaa. Milloin sinulla on ollut mahdollisuus viettää kokonainen viikko hyvien ystäviesi kanssa ilman minkäänlaista kiirettä ja mukanasi rajattomasti hyvää viiniä? Edes pakollinen kiertely turistikohteissa ei tällä reissulla ollut riesana, kuten kenties matkoilla toisinaan. Riittävän iso vene ja erilliset hytit taas tarjosivat riittävästi omaa rauhaa ja isossa porukassa ei kovin montaa kertaa tarvinnut kuunnella edes samoja juttuja toistamiseen!
Purjehtiminen on jännää
Vaikka matkamme tapahtui pitkälti veneellä, on myönnettävä että itselläni tai miehelläni Teemulla oli itse purjehdusosuuksien kanssa hyvin vähän tekemistä. Seurueessamme mukana olleet rautaiset ammattilaiset Mattias ja Karoliina tekivät kaikki raskaimmat työt, ja hienosti tekivätkin. Jonkin verran pääsin itsekin veivaamaan kampea sekä kiskomaan skooteista ja muista naruista. Kryssimistä ei tehty mutta muutaman kerran vendaaminen oli tarpeen. Jos tipuit jo kärryiltä, ei hätää. Lopussa seuraa lista tärkeimmistä purjehdustiedoista ja -taidoista kaikille maakravuille.
Styyr- ja paarpuurit ovat siis itselläkin vielä hakusessa, vaikka purjehduskärpänen puraisikin minua jo useampi vuosi sitten kun olen ensimmäisiä kertoja Hoppetossan ja Almankin matkassa ollut. Viime kerrasta ehti kuitenkin vierähtää toista vuotta, eli tälle matkalle lähtiessä osaamistaso oli jokseenkin olematon. Tunnelma oli kuitenkin sitäkin innokkaampi, koska olen päässyt näkemään miten mahtavaa purjehtiminen voi parhaimmillaan olla. Tämä reissu ei todellakaan tuottanut pettymystä.
Kuinka päästä Helsingistä Korsikalle ja takaisin
Matkan suunnittelu oli melkoinen operaatio, josta saamme kiittää pitkälti jälleen Mattiasta ja Karoliinaa. Koska välilasku lentäen ei houkutellut, päädyimme tutkimaan eri reittejä päästä Korsikalle. Reissumme alkoi lentämällä Nizzaan, jossa vietimme ensimmäisen vuorokauden täysin turisteina. Kiertelimme kukkuloita maisemien perässä, säikähdimme kello kahdentoista tykinlaukauksia ja ihmettelimme sileistä kivistä muodostuvaa rantaviivaa sekä ensikosketustamme turkoosiin veteen.
Nizzasta liikuimme junalla Touloniin, josta yhteysalus Corsica Ferries kuljetti meidät yön yli Korsikan pääkaupunkiin Ajaccioon. Tiesittekö muuten minne vanhat ruotsinlaivat eläköityvät? Vaikka miten kolusimme nurkkia, emme löytäneet ”Pasi was here -89” -signeerausta. Sen sijaan järkytimme laivan henkilökuntaa todistamalla että yhteen hyttiin mahtuu helposti neljä henkeä ja että yläpunkkia voi myös käyttää nukkumiseen.
Vihdoin Ajacciossa
Ajacciossa vietimme laivan saavuttua reissun pimeimmän ja kylmimmän aamun. Jo seuraavana yönä Eurooppa siirsi kellonsa talviaikaan, joka tarkoitti auringon nousua hyvin aikaisin. Vaikka meillä Suomessahan on aina pimeämpää ja kurjempaa kuin muilla, kävi kyllä vähän sääliksi paikallista väkeä, joiden valoisa aika loppuu kovin aikaisin (klo 17) vaikka sitä olisi varaa jakaa tasaisemminkin. Toisaalta purjehduksen aikana huomasi miten keinotekoista kesä- tai talviaikakeskustelumme on.
Aurinko alkoi nopeasti rytmittää tekemistämme kelloa enemmän. Ennen kuin pimeä laski oli löydettävä suojaisa ankkuripaikka tai satama ja toisaalta aamulla tuli herättyä auringon noustessa. Aina ankkuriin päästyämme valmistimme illallisen, jonka söimme maistellen samalla korsikalaisia viinejä. Muutama seurapelikin ehdittiin pelata, mutta enimmäkseen seurustelu ystävien kanssa riitti ajanvietteeksi ja toisenkin viikon olisin tätä kernaasti tehnyt. Välillä uni tuli pitkän päivän päälle aikaisin, sillä aikaiselta heräämiseltä oli vaikea välttyä, ja matkaakin oli usein edessä taitettavaksi.
Liikuimme enimmäkseen maltillisia matkoja, mutta koska halusimme ehtiä mahdollisimman etelään, paluupäiville jäi pidemmät rykäisyt taitettavaksi. Tuuli ei enää suosinut, joten jouduimme ajamaan koneella. Tällöin myös saimme jo lähestyvän säärintaman maininkeja osaksemme, mutta onneksi ne jäivät loiviksi.
Pitsalla Bonifaciossa!
Viimeisen yhteisen illan vietimme Bonifacion kyllässä pitsaa nauttien, ja toisen kerran söimme lounasta turistien jo hylkäämässä Tizzianon kylässä, mutta muuten ruokailut hoituivat veneessä ruokakaupasta ostetuin antimin. Tämä teki kustannuksista myös tavallista lomamatkaa edullisempia. Suosimme mm. pastaa, risottoa, juustoja, patonkia (tietysti), suklaata ja kaikkea muuta ihanaa ja energiapitoista.
Mausteet ovat veneillessä tärkeässä roolissa, kun samat kuiva-aineet toistuvat ja Terttu tarjosikin meille tarpeellisia lisämausteita Alman valtaisasta kokoelmasta. Myös mitä tahansa muuta löytyi lainaksi vuokraveneen huonoon varustelunkin huomioiden. Heillähän on veneessä kaikkea, koska se on heidän kotinsa.
Paluumatka oli aikataulultaan menoa tiukempi, mutta tuttu reitti ja pieni tsemppaus varmistivat ehtimisen lautalta viimeiseen junaan Toulonista Nizzaan. Ainoa todellinen takaisku oli vihoviimeisenä otettu taksi lentokentälle, jonka yhteydessä meitä taisi ryöstää niin hotellivirkailija kuin teennäisen fiini taksikuskikin. Suosittelemme Überiä, tai ainakin varmistamaan hinnan etukäteen mikäli tilaa taksin tai kuljetuksen muuta kautta (45 euroa vs. über 18 euroa).
Hulluja, nuo ranskalaiset
Uskomattomaksi avuksi ja onneksemme Mattiaksen kautta ystäväpiiriämme rikastuttanut Karoliina puhuu sujuvaa ranskaa. Ilman hänen tulkkaustaaan sekä kulttuurintuntemustaan matkastamme olisi tullut huomattavasti yksitoikkoisempi ja ennen kaikkea vaikeampi. Sujuvasta kielitaidosta huolimatta hänenkin tilatessaan meille ruokaa tai auttaessaan meitä tekemään ostoksia, saimme osaksemme silmien pyörittelyä ja osa Karoliinan esittämstä kysymyksistä jätettiin ilmeisen tahallaan kuulematta. Karoliinan aivoituksia voi muuten lukea lisää hänen blokissaan Spårassa keksittyä.
Toki ystävällistäkin palvelua saimme, mm. venevuokraamon työntekijöiltä, jotka puhuivat myös hyvää englantia. Valitettavasti stereotypiat ranskalaisista saivat kuitenkin jonkin verran vahvistusta tämän visiitin perusteella. Toisaalta, en ole koskaan lukenut ranskaa ja vierailu oli näin ollen todella tehokas kielikylpy. Sanastoon ja sekavalta tuntuvaan ääntämiseen pääsi aika nopeasti jyvälle, ja esimerkiksi kynnys aloittaa ranskan opinnot olisi nyt minulle huomattavasti matalampi kuin aiemmin.
Varokaa isoja kiviä
Vuokravenefirman edustaja
Mitä tulee ranskalaisiin ja purjehtimiseen, tämä aiheutti meille lähinnä huvitusta reissun aikana. Käydessämme lähiseudun karttaa ja säätilaa läpi ennen vesillelähtöä ja kaikkialla oli oppaamme mielestä ”vaarallista” ja joka paikassa oli ”isoja kiviä”. Tulepas vain vilkaisemaan meidän merikarttojamme. Saamamme sääpalvelu oli kuitenkin hyödyksi matkan aikana, ja vaikka me saimme seilata melkoisen rauhallisessa mainingissa ja tuulessa, on totta että Välimerellä sää voi muuttua aivan yhtäkkiä. Perusperiaate ilmeisesti kuitenkin on seuraava: aamulla ei tuule yhtään, päivällä tuulee vähän, ja illalla ei taas niin yhtään. Aallot saattavat kuitenkin tulla kaukaa, eivätkä ne tarvitse tuulta edetäkseen. Tällöin ne näyttäytyvät päältä samettisilta.
Mitä aloittelijan pitää tietää pärjätäkseen purjehduksella
Loppujen lopuksi itse purjehtiminen oli matkallamme suhteellisen pienessä roolissa. Vene tarjoaa loistavan mahdollisuuden majoittua ja tietysti vierailla paikoissa joihin ei maateitse tulisi mentyä. Veneily tarjoaa myös erilaisen perspektiivin maisemaan. Vierailumme Tizzianon sekä Bonifacion kylissä olivat kuitenkin paikallaan, koska kyllä rannat ja rantaviivakin alkavat näyttää aika samalta muutaman päivän jälkeen. Purjehdus on tuulten suodessa myös edullinen tapa liikkua, joskin sesonkiaikana satamat ovat hirveän hintaisia, eli ankkuripaikka on tällöin hintatietoisen valinta. Veneenvuokra neljälle maksoi korkeintaan keskihintaisen hotellin verran ja jos ei kovin pöpökammoinen tai yksityisyyshaluinen ole, palvelut ovat ihan mukavat vessaa ja suihkua myöden.
Mitä aloittelijan sitten täytyy tietää purjehduksesta? Seuraavilla perussäännöillä pääsee jo pitkälle, purjehti sitten Välimerellä tai Saaristomerellä.
- Purjehdus ei ole välineurheilua. Tai tavallaan on, mutta merkeillä ja malleilla ei ole mitään väliä. Pukeudu mukavasti sekä sään mukaisesti vaatteisiin joista et liiemmin huolehdi. Yhdet purjehduskengät meillä taisi olla mukana, mutta nekin olivat kannella aivan liian liukkaat. Hanskat ovat ehdottomat, mutta kalliiden purjehdushanskojen sijaan kelpaavat esimerkiksi puutarhahanskat. Lisävarusteina kiikarit, vähintään siksi koska naapuriveneitä tai sataman hinnastoa on kiva vakoilla etäältä.
- Tulet kastumaan. Se on varmaa, tavalla tai toisella. Meidät yllättivät rannalle yllättäen nousevat aallot, toisinaan syynä voi olla maininkien pärskeet kannelle tai ihan vain vesisade. Opin muuten, että Välimeren merivesi on sen verran suolaista, että kastuneet vaatteet pitää huuhdella makealla vedellä. Muuten ne eivät kunnolla kuivu! Lisäksi suola jättää jälkensä kankaaseen.
- Toinen käsi kuuluu veneelle. Tämä tarkoittaa sitä, että toisen kätesi pitää kokoajan olla jossain kiinni, etenkin liikkuessasi. Älä koskaan tartu köysiin tai löysiin suojakaiteisiin, vaan ainoastaan veneen kiinteisiin osiin. Toisella kädellä voit sitten tehdä mitä muut neuvovat.
- Älä tee solmuja miten sattuu. Luuletko osaavasi solmia köysiä pitävästi? Et osaa. En vieläkään tiedä miten tämä tapahtuu, mutta kummasti väärin tehdyt solmut muuttuvat perässäsi oikeanlaisiksi. Hukkaat siis kaikkien aikaa, jos et osaa tehdä niitä oikein.
- Kaikella on veneessä nimi. Köysi ei ole köysi, koska niitä on kymmeniä. Usein ne ovat onneksi kuitenkin eri värisiä. Suurimman osan termeistä epäilen purjehdusharrastajien keksineen meidän maallikoiden kiusaksemme, eivätkä ne tarkoita yhtään mitään eli en murehtisi turhia. Paitsi seuraavista:
- Oikea on oikea, ja vasen on vasen. Myös merillä. Unohda ne toiset hankalat sanat. Näillä pärjää ja myös sinua tyhmemmät tietävät mihin mennä tai katsoa.
- Kysy, miten voit auttaa. Jos olet kokeneiden purjehtijoiden seurassa, kysy ja tarjoa apuasi. Apukäsille on ainakin tilavammassa veneessä aina tarvetta. Jos et osaa muuta tai tila on rajallinen, pysy pois tieltä. Myös lounaan tekeminen sekä kahvin keittäminen ovat tärkeitä rooleja veneessä. Mistä pääsemmekin seuraavaan, hyvin tärkeään oppiin.
- Veneellä on aina nälkä. Tämä johtuu ehkä siitä että olet kokoajan ulkona, tai siitä että sisäelimesi ovat kokoajan liikkeessä yrittäessään pysyä sisälläsi paikoillaan, mutta totta se on. Varaa mukaan siis helppoa ja nopeaa välipalaa, energiapitoista ruokaa, kahvipullaa tai edes energiapatukoita. Aterioihin kannattaa kuitenkin panostaa, koska ruoka maistuu veneillessä erityisen hyvältä samaisista syistä.
- Jos voit pahoin, katse horisonttiin. Veneen sisällä tulee helpommin huonovointiseksi kuin kannella. Horisonttiin tähystämällä pääseekin yleensä meripahoinvoinnista eroon. En tiedä toimiiko sama temppu veneellä iskevään krapulaan, sitä en onneksi joutunut testaamaan. Ensimmäisinä tunteina veneessä koin kyllä hieman huonovointisuutta, mutta tämä menee yleensä ohi kun tottuu jatkuvaan liikkeeseen.
- Maissa keinuttaa. On täysin normaalia, että muutaman veneilypäivän jälkeen maissaolo tuntuu epämiellyttävämmältä kuin vesilläolo. Purjehduskärpänen on siis puraissut sinua! Tämäkin olo valitettavasti tasoittuu ajan myötä. Loistavan tunteen palauttamiseksi suositellaan toistamaan purjehdus hyvän sään koittaessa.
Pihi purjehtija 
2 vastausta artikkeliin “Kaverin kynästä – Vierailumme Välimerellä Alman luona”