Talvi yllätti veneilijät Sardiniassa

Purjehdimme Ajacciosta Bonifacioon kavereidemme kanssa, josta Laura kirjoitti kivan jutun jo aikaisemmin. Säät olivat tämän viikon aivan täydelliset ja kavereillamme kävikin säiden suhteen erinomaisen hyvä tuuri. Lähes heti heidän palattua Suomeen alkoi meinaan täälläkin talvi.

Viimeiset rantakelit

Pelottava Bonifacionsalmi

Bonifacion salmi on erittäin tuulinen salmi Korsikan ja Sardinian välissä. Tuulet pääsevät kapeassa välissä kiihtymään paljon kovemmiksi mitä vallitseva tuuli on. Tämä tekee Korsikalta Sardiniaan siirtymisestä jännittävän. Ystäviemme vuokravenefirman edustaja olikin heille sanonut, että alue on ”Very dangerous” ja kieltänyt heiltä sinne menemisen.

”Very dangerous” matkaseuramme

Samana päivänä kun ystävämme lähtivät suuntaamaan takaisin Ajaccioon, me lähdimme kohti Bonifacionsalmea ja Sardiniaa. Tuuli oli mukavaa 5-10 metristä länsituulta ja lähdimme matkaan pieneksi reivatuilla purjeilla varmuuden vuoksi. Lyhyt vajaa 20 mailin ylitys Sardiniaan osoittautui tällä kertaa varsin mukavaksi. Tuuli oli navakkaa, mutta aallot pysyivät pieninä. Lensimme 6-7 solmua kohti päämääräämme ja purjehdus tuntui hämmentävästi aivan samalta kuin syksyinen purjehdus Suomen ulkosaaristossa.

Sardinian lippu

Päästyämme kauniin La Maddalenan saariston suojiin aallot kuolivat täysin ja purjehdus oli kuin kotisaaristossa seilaamista. Ei aallon aaltoa ja vene kulki silti 5-6 solmua. Mahtavaa purjehdusta. Aloin odottamaan innolla La Maddalenan saarten koluamista.

Matkanvarrella vaihdoin Ranskan vieraslipun Italialaiseen.

Olimme nyt tulleet Tyrrhenanmerelle, jossa vaikuttavat tutun Mistralin lisäksi meille uudet jännittävät paikallistuulet. Näitä ovat muun muassa etelästä puhaltavat Sirocco ja Ostro sekä Tramontane pohjoisesta. Välimeren tuulista jokaiselle on oma nimi eikä niiden perässä meinaa pysyä. Pointtina taitaa olla että Sardiniassa tuulee lähes aina jostain suunnasta ja säätiedotuksia on hyvä seurata tarkasti.

Porto-Puddun täydellinen ankkuripaikka

Emme olleet hankkineet vielä La Maddalenan saarille tarvittavia lupia, joten suuntasimme luonnonsuojelualueen ulkopuolella olevaan todella suojaiseen koloon ankkuriin. Tämä paikka osoittautui ehdottomasti suojaisimmaksi ankkuripaikaksi mitä tähän mennessä koko Välimerellä on tullut vastaan. Olimme tuulelta ja aallokolta suojassa tuulisi sitten mistä suunnasta tahansa.

Täydellinen ankkuripaikka

Vietimmekin täällä useamman yön, koska tuuli oli melko kovaa seuraavat päivät ja olimme myös hyvin väsyneitä rankan kaveriviikon jäljiltä. Olimmehan lähes viikon verran sosialisoineet kavereiden kanssa ja usein siihen vielä liittyi kohtalaista alkoholin käyttöä.

Leffailta omassa rauhassa.

Rannalla oli vain talviteloilla oleva hotellihässäkkä ja hiekkaranta. Parhaimman viihteen meille antoi kuitenkin lahteen tullut delfiiniparvi. Ne uiskentelivat lahdessa pitkän aikaa ja pari uteliainta sukelsi suoraan Alman kölin alta.

Delfiini tuli kylään
Tyhjiä lomaresortteja joka puolella

Hirmuinen myrsky tulee päälle

Huomasin, että lähistölle alkaa muodostumaan melkoista myrskyrintamaa ja tuulien ennustettiin puhaltavan yli 30m/s. Vaikka tiedän Alman pysyvän tuossakin kelissä parilla kolmella ankkurilla kiltisti paikallaan ei silti houkuttanut jäädä vangiksi veneeseen. Veneestä poistuminen myräkän alettua olisi mahdotonta ja heiluminen monta päivää tuulessa ja sateessa olisi varma keino saada Terttu ostamaan menolippu takaisin Suomeen. Päätimme siis suunnata satamaan.

Tuollainen myräkkä tällä kertaa

Soittokierros lähistön satamiin tuotti heikon tuloksen. Satamat olivat tulevan myrskyn vuoksi täynnä ja hyvin harvan sataman henkilökunta puhui edes englantia. Vuorokauden kestänyt italian opiskeluni ei vielä riittänyt venepaikan varaamiseen.

Lähdimme kuitenkin suuntaamaan satamaan missä ymmärtääkseni oli vielä tilaa.

Porto Rafaelin ystävällinen venekerho

Vain tunnin koneteltuamme huomasin lähistöllä mastoja ja hyvännäköisen suojaisan sataman. Satama oli merkitty karttaamme yksityiseksi venekerhoksi, mutta päätimme kurvata kokeilemaan joskos sieltä löytyisi paikka. Olihan jo marraskuu ja suurin osa veneistä nukkuu talviteloilla.

Satamaan tullessamme tuli laiturilla venekerhon isokiho vastaan, joka vielä kaikeksi onneksemme puhui engantia. Saimme luvan kiinnittyä ja hän jopa erään toisen kerholaisen kanssa auttoi meidät oikein suojaiseen ja hyvään kiinnityspaikkaan. Kysyin saammeko olla pari kolme päivää ja odottaa myrskyn laantumista ja mitä maksaa. Vastaus oli, että saamme tietenkin, eikä maksa mitään. Mahtava homma, aloin heti pitämään Sardiniasta ja sardinialaisista.

Suihkua satamassa ei ollut, mutta vessa, sähkö ja vesi kuului hintaan. Ympäristö oli todella idyllinen ja 4000 asukkaan Palaun kaupunki oli vain muutaman kilometrin kivan kävelyreitin päässä.

Porto Fafael
Rannalle oli mentävä, vaikka vettä satoikin.
Otimme oppia paikallisilta ja keräsimme marjoja, emmekä kuolleet.
Marjat osoittautuivat mansikkapuun marjoiksi ja olivat hyviä.

Kaamea myräkkä

Alman oli köytettynä lähes kaikilla köysillä kiinni mitä löytyi ja syytä olikin. Tuuli oli hirmuista ja nukkumisesta ei tullut mitään, kun myrsky tuli päällemme. Ihme kyllä mitään ei hajonnut vaikka välillä aika kovin paukutimme laituriin.

Riittävästi köysiä
Tyyntä ennen myrskyä

Olimme jo alkaneet ihmetellä, että eikös täällä sada ikinä, mutta nyt satoi kerralla varmaan puolen vuoden edestä. Marseillesissa taisi olla samoihin aikoihin jotain tulviakin.

Säätiedot näyttivät masentavilta ja siltä, että tiedossa oli vain vesisadetta, kovaa tuulta ja kylmää ilmaa. Päätimme hylätä La Maddelanen luonnonpuiston tutkimisen ja lähteä suuntaamaan kohti talvipaikkaa. Emme olleet onneksi kerenneet ostamaan lupia luonnonpuistoon, joten säästyimme turhalta kuluerältä. Päättelimme, että tuskin nauttisimme luonnonpuiston hienoista rannoista, kun ulkona sataa vettä ja lämpötila on nippa nappa 15 astetta.

Triplaköydet keulassa

Kaamea myräkkä ei suostu laantumaan

Vaikka tuuli ei näyttänyt hiipumisen merkkejä päätimme siltikin, että meidän on aika poistua venekerholta ennen kuin vieraanvaraisuus satamassa loppuu. Päämäärämme oli päästä mahdollisimman nopeasti Olbiaan odottamaan sään paranemista.

Lähialueiden tutkimista

Seuraavana aamuna lähdimme liikkeelle kuudelta, koska sääennustus näytti, että sateen ja tuulten pitäisi alkaa vasta puolilta päivin. Valitettavasti tämä ei pitänyt ihan paikkaansa.

Muutaman tunniin matkattuamme päällemme alkoi kasaantumaan ikäviä mustia pilviä ja kuin tykin suusta tuuli yltyi yli 15 metriseksi vastatuuleksi. Aallot kasvoivat nopeasti isoiksi ja eteneminen pysähtyi. Isolla ja koneella yritimme luovia kohti jo näkyvää satamaa, mutta etenemisestä ei tullut enää mitään.

Portto-Puddyssa oli vielä kesä vain jokunen päivä sitten.

Vaihtoehdot vähissä

Eteenpäin emme siis päässeet, enkä ollut kovin halukas kääntymään ympärikään, koska pelkkä isokin oli jo aivan liikaa sen hetkisiin tuuliin. Lisäksi satama johon olisi ollut vain viisi mailia myötätuuleen oli yksi alueen kalliimpia, joka maksaisi 50-100 euroa vuorokaudessa. Ennen myötäiseen kääntymistä olisi lisäksi iso pitänyt reivata ja jotenkin sekään ei huvittanut pikkubussin kokoisten aaltojen vyöryessä kannen yli.

Toisena vaihtoehtona olisi ollut suunnata avomerelle, jossa olisimme piissä odotelleet tuulen tyyntymistä. Sääennusteet näyttivät kelin vain pahenevan ja kestävän ties kuinka monta päivää. Eli tämäkään vaihtoehto ei hirmuisesti houkutellut.

Terttu teki meille Halloweenkurpitsan pomelosta.

Cala Di Volpen lahdessa suojassa kaameaa myräkkää

Onneksi Terttu keksi vielä kolmannen vaihtoehdon. Hän löysi kartalta aivan meidän vierestä erittäin suojaisen näköisen ankkuripaikan, joka oli vielä ison vuoren suojassa. Kokeilimme miten Alma suostui siihen suuntaan kulkemaan ja kuin tilauksesta nopeus nousi 3,5 solmuun. Hirveää paukutusta tuo tietenkin oli isossa aallokossa, mutta pääsimmepä eteenpäin.

Harmaata ja sinistä vuorotellen

Tunnin päästä olimme vuoren suojassa ja tilanne muuttui sekunneissa täysin rauhalliseksi. Vene näytti siltä, kuin se olisi käännetty väärinpäin ja heiluteltu, mutta olimmepahan taas suojassa. Saimme rauhassa laskea ankkurin ja valmistautua yöhön. Vene ei heilunut juuri laisinkaan ja saimme olla lähes täysin suojassa myräkältä. Ah mitä ihanuutta, meinasi meinaan ryskiminen alkaa jo ärsyttämään. En kerennyt edes sadevaatteita saamaan päälle, kun myräkkä alkoi. Olin nälissäni ja märissäni.

Villioliiveja maistettu, ei jatkoon

Jumissa Porto Rotondossa keskellä ei mitään

Seuraavana aamuna huomasimme kelin hetkeksi hellittäneen. Nostimme samantein ankkurin ja suuntasimme ilman sen kummempia miettimättä kolmen mailin päässä olevaan satamaan. Siihen satamaan mihin emme edeltävänä päivänä myräkän vuoksi päässeet.

Portto Rotondon sataman suojissa

Satamassa ei kukaan vastannut radioon, mutta meitä oltiin silti vastassa vaikka kello ei ollut vielä edes seitsemää. Saimme veneen tukevasti paikalleen ja olimme valmiita hengähtämään muutaman päivän. Satamakin maksoi vain 8 euroa vuorokaudelta, joten voisimme makoilla täällä vaikka pidempääkin.

Modernimpaa maisemaa Porto Rotondossa

Valitettavasti Porto Rotondossa oli meidän lisäksemme vain yksi ilkeä kulkukoira ja joitain työmiehiä. Aloimme jo muutaman päivän jälkeen olemaan melko mökkihöperöitä. Kaiken lisäksi ruokakaapit alkoivat olla tyhjiä, joten kauppaan oli päästävä.

Kuuluisa karhun mallinen kivimuodostelma Porto Rotondon edustalla

Jumissa Olbiassa

Ennen pitkään säänjumala soi meille kuitenkin neljän tunnin sateettoman ja vähätuulisen välin, joka riitti juuri ja juuri täydellä kaasulla Olbiaan siirtymiseen.

Muutaman tunnin sää oli kuin morsian.

Kiinnitimme Alman Olbian kaupungin ilmaiseen laituriin. Tai ei se ilmainen ole, mutta maksaminen on niin hankalaa, että käytännössä se on ilmainen. Ensin pitäisi löytää jostain jokin toimisto, johon maksaa 16 euroa, jolla saa laiturissa olla 48 tuntia. Sen jälkeen pitäisi käydä rajavartijan konttorissa ilmoittautumassa ja tekemässä lapusta heille kopio.

Me päättelimme, että tuskimpa tähän aikaan vuodesta ketään kiinnostaa meidän oleskelumme laiturissa ja päätimme olla maksamatta. Sitäpaitsi 16 euroa ei sisältänyt minkäänlaisia palveluita. Olemme nyt makoilleet tässä lähes kaksi viikkoa, eikä ketään ole tullut häiritsemään, joten tässä voisi varmasti olla vaikka koko talven. Itseasiassa vieressä olevamme veneemme taitaa tehdä juurikin sitä.

Kävin viereisestä venekerhosta kyselemässä paikkaa, mutta heillä ei ollut tilaa, koska käynnissä oli purjehdusregatta ja kaikki venepaikat täynnä. Kävin toisessakin paikassa, mutta he käskivät vain poistua heidän yksityiseltä klubiltaan. No eipä venekerhoissakaan olisi ollut muuta palvelua kuin sähkö ja ehkä vessa, joten ilmainen laituri kelpasi meille hyvin. Kerhojen hinnat olisivat olleet noin 15 euroa vuorokaudessa.

Olbian ilmainen laituri ja kärry täynnä sapuskaa

Kylmää ja märkää

Sääennustukset näyttivät todella ikäviltä ja alkoi näyttämään siltä, että joudumme viettämään talven Olbiassa. Olbia on Sardinian toiseksi isoin kaupunki, joten paikkana se olisi ihan kiva. Etelässä olisi vain parempi sää ja satamapaikkakin olisi huomattavasti halvempi. Kysyin tarjouksen Olbian marinasta ja hinta oli 807 euroa kolmelta kuukaudelta. Hintaan tosin kuului nopea netti ja kuljetuspalvelu kaupoille ja keskustaan.

Olbian kylmiä katuja käpyttelemässä

Päätimme odottaa marraskuun loppuun ilmaisessa laiturissa ja odottaa sopivaa sääikkunaa. Tarvitsisimme vain kaksi vuorokautta hyvää keliä, jotta voisimme nykäistä yhdellä vedolla 150 mailia Cagliariin. Tietenkin tuon tekisi mielummin vaikka kolmessa neljässä päivässä, mutta sellaista tuuria meillä tuskin käy.

Ilmat ovat olleet surkeat. Vettä on satanut lähes päivittäin ja koko ajan tuulee hirmuisesti. Ilmankosteus on jotain aivan käsittämätöntä ja lämpötila on ollut lähes talvinen. Heti Olbiaan saavuttuammekin pyyhin kaminasta pölyt, nuohosin piipun ja sytytin pesään tulen. Se saikin olla päällä lähes taukoamatta. Poltimme ilmaisessa laiturissa ollessamme kaikki loput briketit viemästä tilaa.

Olbian argeologisessa museossa ihmettelemässä vanhoja ankkureita

Valitettavasti vähäinen auringonpaiste ei ole riittänyt lataamaan akkuja, joten olemme lisäksi joutuneet käyttämään konetta akkujen lataukseen. On muuten ensimmäinen kerta, kun sellaiseen kamaluuteen jouduin sortumaan. Sen jälkeen, kun asensin valtavan hupiakun ja ison aurinkopaneelin Almaan muutama vuosi sitten, aurinko on riittänyt aina lataamaan akut.

Eihän akkujen lataukseen kuluva diesel ja lämmitykseen kuluvat briketit maksa kuin muutaman euron vuorokaudessa, mutta päätimme silti siirtyä marinan palveluiden äärelle.

Onneksi välillä paistoi aurinko ja lämpötila kipusi kesäisiin lukemiin

Kauppoja, niin paljon kauppoja

Lempiharrastukseksemme on muodostunut pitkät lenkit ja erinäisissä kaupoissa vierailu. Olbiassa on kauppoja vaikka kuinka paljon ja joka lähtöön. Myös hinnat ovat suomalaisiin kauppoihin verrattuna melko edullisia. Pasta ja juustot vetävät pääroolia kauppojen hyllyillä. Viini maksaa 1-3 euroa pullolta ja kalja puolet siitä mitä suomessa. Paikallinen kolmen vartin vodkapullo irtoaa vitosella.

Italialaiset pitävät pastasta

Italia on osoittautunut huomattavasti edullisemmaksi mihin Ranskassa olimme tottuneet, joka on talvehtimisen kannalta erinomaista.

Terttu teki 12 hengen annoksen tiramisua ja me söimme kaiken kolmessa päivässä.

Vihdoin seuraa!

Pari viikkoa kestäneiden sateiden ja ikävien kelien jälkeen alkoi taas mukava aurinkoinen jakso. Lämpötilta nousi taas mukavaan pariinkymmeneen asteeseen ja elämä alkoi muutenkin hymyilemään. Valitettavasti tuulet olivat vieläkin vastaisia ja melko kovia, joten päätimme viettää talven Olbiassa.

Basilica di San Simplicio Olbiassa

Tuulet olivat kuitenkin suotuisia etelästä pohjoiseen tuleville ja saimmekin heti seuraavana nättinä päivänä laituriin uuden veneen. Minähän kirmasin tietenkin heti asian huomattuani morjestamaan heitä ja osoittautui, että nämä nuoret ranskalaiset puhuivat sujuvaa englantia. Lopputuloksen voi varmaan arvata. Mainitaan nyt, että seuraavana päivänä päälaki oli kipiä.

Kaksi suomalaista, kaksi ranskalaista, italialainen ja venäläinen kaljalla.

Ranskalaiset olivat katkaisseet matkalla genoan fallin. Tunnin etsimisen jälkeen Terttu löysi Almasta kiipeilyvaljaat ja minut kiskottiin ranskaisten mastoon vaihtamaan uutta tilalle. Olipa mukava puuhailla taas venejuttuja muiden veneilijöiden kanssa.

Valmistautumassa mastoon kiipeämiseen.

Töitä ja opiskelua

Sain neuvoteltua Olbian marinasta viikon lisää samaan hintaan, joten päätimme muuttaa marinan palveluiden äärelle suunniteltua aikaisemmin. Tämä tulikin tarpeeseen, koska kahden tietokoneen jurnuttaminen aamusta iltaan imee tehokkaasti hupiakun tyhjäksi. Varsinkin, kun aurinko paistaa hyvin lyhyen aikaa ja usein on ollut melko pilvistäkin.

Alma tukevasti Marina de Olbiassa, kajakki saa pesun ennen talviunia

Olen siis tosiaan töistä opintovapaalla ja opiskelen verkko-opintoina datanomiksi. En ole juurikaan mitään vielä tehnyt koulun eteen, mutta nyt olen alkanut opiskelemaan kunnolla. Minulla on paljon tehtävänä, että saan muut kiinni opinnoissa.

Näkymä Almasta yöllä

Koulun lisäksi otin vielä vastaan yhden käännöstyön ja muutaman kirjoitustyön. Nämä kattavatkin mukavasti talvipaikkamme satamamaksut, mutta vievät melko paljon aikaa kouluhommilta.

Kuppi espressoa piristää kummasti sateisena päivänä.

Vuoden 2019 purjehdukset oli siinä

Ranskan Port St Luisista Sardinian Olbiaan purjehdukseen käytimme aikaa melko tarkkaan kaksi kuukautta. Matkaa kertyi tänä aikana vain 450 mailia, joka tarkoittaa alle kymmenen mailin keskiverto päivämatkaa. Tämä nopeus on ollut oikein mukava ja olemme kerenneet tekemään muutakin kuin purjehtimaan.

Moottorin ölynvaihdot

Ankkurissa vietimme yhteensä 29 yötä. Maksullisissa satamissa köyhdyimme vain 11 yötä ja ilmaisissa laitureissa roikuimme 19 yötä. Olbian sataman kanssa teimme sopimuksen helmikuun loppuun jonka jälkeen matkamme jatkuu pikkuhiljaa kohti Kreikkaa. Kuluneen kahden kuukauden Välimeren seikkailun aikana rahaa kului kaiken kaikkiaan 1600 euroa.

Olbian kävelykatu
Poijumeri ja risteilijöitä Olbia Marinan edustalla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s