Talven viettoa Olbiassa ja vuoden 2019 tilinpäätös

Moni tuttava ja purjehduskaveri on kysynyt miksi emme purjehdi koko talvea. Välimerellä talvipurjehdus on täysin mahdollista ja itse asiassa talvi on erinomaista aikaa purjehtia. Talvella ei ole ruuhkaa, satamat ovat lähes ilmaisia ja usein on tarjolla pidempiäkin jaksoja nättiä keliä. Aivan talvipaikkamme vieressä olisi La Maddalenan saaristo, jota olisi kiva mennä koluamaan.

Mutta ne raivoisat myrskyt ja se vaiva

Nätteinä päivinä mieli tekisikin mennä vähän tuulettelemaan purjeita ja aivoja. Yleensä tässä kohtaa muistaa, että vene on täysin talvikunnossa ja sen purjehduskuntoon laittamiseen menisi päivä tai pari. Näyttää siis pahasti siltä, että tulemme pysymään talven tukevasti laiturissa olipa keli kuinka kaunis tahansa.

Tiedän, että Kreikassa ja Turkissa majailee kourallinen hardcore-purjehtijoita, jotka seilaavat ympäri vuoden hankkimatta mitään kiinteää talvipaikkaa. Kuulostaa kieltämättä mukavalta vaihtoehdolta ja ehkä se niillä main onkin mahdollista. Täytyy vain muistaa, että talvimyrskyt tulevat kuin tykin suusta ja tuulen voimakkuudet repivät hiuksetkin päästä. Olemme kokeneet Olbiassa useamman puuskissa yli 30 m/s puhaltavan myrskyn ja silloin en todellakaan haluaisi olla huonossa satamassa tai ankkurissa. Useamman kerran on käynyt niin, että yöllä tai päivällä täysin ennustamatta tuuli on noussut myrskylukemiin.

Myös jatkuva ankkuripaikan tai edullisen sataman etsimen käy pidemmän päälle raskaaksi. Kolmen kuukauden pysähdys ja marinan palveluiden vieressä eläminen on oikeastaan oikein tervetullutta vaihtelua. Tällöin jää aikaa puuhastella kaiken maailman korjausten parissa ja tehdä muutakin kuin venejuttuja. Marinoiden talvisopimukset ovat myös usein niin halpoja, että talvipysähdys ei ole mikään taloudellinenkaan ongelma.

Marina di Olbia

Marina johon päädyimme on yksi Sardinian kalleimmista satamista. Kolmen kuukauden oleskelumme maksaa 807 euroa. Päädyimme tänne oikeastaan vahingossa. Kelit muuttuivat yksinkertaisesti niin huonoksi, että emme päässeet enää suunnittelemaamme talvipaikkaan Sardinian pääkaupunkiin Cagliariin.

Olbian marina on erinomaisesti suojassa kaikilta ilmansuunnilta. Satamaan ei ole päässyt oikeastaan minkäänlaista maininkia, vaikka tuuli on toistuvasti ollut myrskylukemissa. Alma on täällä kaiken kaikkiaan erinomaisessa turvassa. Lisäksi satamassa on 24/7 vartiointi ja henkilökunta kruisailee jatkuvasti laitureilla tarkkailemassa veneitä.

Itse Olbian kaupunki on reilun puolen tunnin kävelymatkan tai 10 minuutin bussimatkan päässä. Emme ole siellä monesti käyneet sen jälkeen, kun muutimme kaupungin ilmaislaiturista marinaan. Aivan sataman vierestä löytyy kaikki mahdolliset kaupat ja ostoskeskukset. Myös lentokenttä, juna-asema ja laivaterminaali on kävelymatkan päässä. Näin talvella auton vuokraaminen lentokentältä on hyvin edullista, joten autoilukaan ei paljon kukkaroa paina.

Ainoa huono puoli hinnan lisäksi marinassa on se, että olemme aivan yksin. Tai itse asiassa tämä ei pidä aivan paikkansa, koska saimme viikko sitten yksinpurjehtijakaverin viereiseen laituriin. Joulukuun vietimme satamassa aivan kahdestaan. Olisi kiva, kun täällä olisi muitakin purjehtijoita talvehtimassa, joiden kanssa voisi puuhastella kaikkea kivaa. Ensi talveksi menemme johonkin, missä on iso purjehtijayhteisö ja paljon puuhastelua.

Uusia tuttavuuksia

Olemme tutustuneet kahteen paikalliseen häiskään Couchsurffing -sivuston kautta. Käytimme sivustoa vuosia sitten reissatessamme junalla Venäjän halki Kiinaan. Silloin etsimme majapaikkoja paikallisten luota, mutta nyt olemme käyttäneet sitä löytääksemme uusia tuttavuuksia. Se onkin toiminut hyvin ja on mukavaa, että tuntee italiaanon jolta kysyä neuvoa arkisissa asioissa.

Naispurjehtija

Eräänä kauniina päivänä laiturilla tuli tuntematon nainen juttelemaan meille italiaksi jotain. Hän osasi myös englantia ja selvisi, että hän tarvitsi lainaksi viinipullonavaajaa. Selvisi myös, että hän ja hänen miehensä ovat ostaneet pienen purjeveneen ja ovat nyt satamassa osallistumassa purjehduskurssille. Kaiken lisäksi hänellä on tamperelainen tuttava ja Suomi oli hänelle hyvinkin tuttu maa. Menemme heidän kanssaan kaljalle ensi viikolla.

Hullu jollapurjehtija

Näiden uusien tuttavuuksien lisäksi satamaan on ilmestynyt sveitsiläinen yksinpurjehtija pienellä Etap 20 -veneellä. Hän oli tuonut sen Sveitsistä trailerilla Välimerelle ja purjehtinut sieltä Korsikan kautta Sardiniaan. Korsikalla hän oli pysähtynyt vain yhden kerran ja jatkanut suoraan kohti Sardiniaa. Sardinian hän oli jo kiertänyt ja oli nyt matkalla takaisin kotiin. Hän tuli kuukaudeksi Olbiaan odottelemaan pahimpien talvimyrskyjen päättymistä.

Melkoinen suoritus järville tarkoitetulla, hieman optimistijollaa suuremmalla veneellä. Veneessä ei ole edes moottoria saati muita mukavuuksia. Veneeseen astuessani luulin, että se kaatuu painostani.
Tämä todistaa hyvin, että pienilläkin veneillä voi mennä vaikka mihin. Isompi koko tuo toki tilaa mukavuuksille, mutta samalla nousevat kustannukset. Elättelen toivoa, että saan yksinpurjehtijan innostumaan viemään meidät pienelle päiväpurjehdukselle.

Muutaman tonnin pieni vene ja muutama tonni tilillä rahaa. Tässä kaikki mitä tarvitsee purjehdusseikkailun toteuttamiseen!

Välillä sataa ja välillä paistaa aurinko

Paikallinen talvi on lastenleikkiä Suomen talveen tottuneelle. Välillä voi olla pilvistä, sateista ja kylmää, jolloin ilmankosteus on valtava. Yleensä näihin jaksoihin osuvat myös hirmuiset talvimyräkät. Tällöin on hyvä hetki käpertyä peiton alle, juoda teetä ja katsoa elokuvia. Sateisina jaksoina olen saanut paljon kouluhommia ja töitä tehtyä. Onnistuimme joulukuun aikana tienaamaan käännös- ja kirjoitustöillä talvipaikan satamamaksun verran rahaa, joten sekin on nyt kuitattu.

Sateisten jaksojen vastapainoksi on tarjolla todella nättejä ja aurinkoisia kelejä. Esimerkiksi nyt on yli viikon verran ollut täysin tyyntä ja aurinkoista. Päivisin lämpötilat lähentelevät 20 astetta ja usein muutaman tunnin päivästä pärjää pelkällä t-paidalla. Aurinkoisina päivinä tuntuu kuin olisi kesäkuisessa Suomessa.

Hirmuista kosteutta

Välillä ilmankosteus nousee suureksi ja öisin lämpötilat voivat laskea jopa viiteen asteeseen. Merivesi on noin 15 asteista, joten veneessä ei varsinaisesti tule hirmuisen kylmä. Käytämme öisin pientä 400/800 W infrapunalämmitintä pitämään lämpötilan mukavana. Tämä tietenkin edesauttaa entisestään kondenssiveden kertymistä ja usein aamuisin kaikki eristämättömät pinnat ovat litimärkiä.

Erityiseksi ongelmaksi muodostui patjan alle kerääntyvä vesi. Jouduimme toistuvasti kuivattelemaan patjoja kannella ja kuivaamaan rätillä märkiä pintoja. Ratkaisimme ongelman lopulta hyvinkin helposti. Laitoimme Tertun joogamaton eristeeksi patjan ja rungon väliin, sekä lisäsimme vielä patjan alle vastuksellisen lämpöpeiton, joka on aina päällä. Tämän jälkeen sänky on pysynyt täysin kuivana. Lisäksi sänky on aina valmiiksi lämmin, joskin välillä tämä lämmitys on jo vähän liikaa ja yöllä saattaa tulla liian kuuma.

Infrapunalämmitin on mukava kapine, koska se on täysin äänetön ja riittävän vähätehoinen. Meillä on lisäksi puhallinlämmitin, mutta jopa sen pienin teho on liikaa. Lisäksi se pitää kovaa ääntä. Päivisin puhallinlämmitin on kuitenkin kiva vaihtoehto. Sitä ei tarvitse varoa ja siinä on tehoa lämmittämään vene vaikka luukut olisi auki, niin kuin ne yleensä päivällä ovat. Sähköhän kuuluu hintaan, joten kulutuksesta meidän ei tarvitse välittää.

Purjehtiminen ihosairauden kanssa

Kaikki jotka minut vähänkin paremmin tuntevat tietävät, että olen koko ikäni sairastanut atooppista ihottumaa tai psoriasista. Riippuen keneltä lääkäriltä kysyy. Diagnoosilla ei ole varsinaisesti mitään merkitystä, koska hoitomuodot ovat samat.

Tämä ihosairaus on hirveä, enkä sitä haluaisi pahimmalle vihamiehellenikään. Olen kokeillut erilaisia voiteita, valohoitoja, ruokavalioita ja ties mitä uskomushoitoja. Mikään ei tunnu auttavan. Parhaiten olen saanut apua valohoidoista ja ihan oikeasta auringosta. Kesäisin iho-ongelmat eivät ole juurikaan vaivanneet. Talvisin taas välillä nukkuminenkaan ei onnistu kutinan vuoksi. Ihoni on ollut myös välillä niin tulehtunut, että en ole voinut tehdä töitä.

Ennen lähtöä olin onnistunut saamaan ihoni lähes täydellisen terveeseen kuntoon (kiitos kuuluu voimakkaille kortisonivoiteille). Viime kesänä ihoni sai kuukausitolkulla jatkuvaa aurinkokylpyä ja elämä oli yhtä juhlaa. En edes muistanut koko sairauden olemassaoloa. Välimeren aurinko ja kostea ilma olivat mystisesti parantaneet minut. Aina välillä pohdin, että tällaistako on normaali-ihoisten ihmisten elämä ja aloin pitää siitä.

Iho räjähtää

Korsikalla ihoni lävähti yhtäkkiä todella huonoon kuntoon. En pystynyt nukkumaan tai tekemään mitään. Olin kiukkuinen ja masentunut, kun elämä oli taas ikävää. Viikon kärsittyäni sain eräänä unettomana yönä oivalluksen. Olimme ostaneet uutta pyykinpesuainetta, joka oli erittäin hajustettua ja pesseet sillä käsin pyykkiä. Voisinkohan olla sille allerginen.

Kävimme heti seuraavana päivänä ostamassa hypoallergista herkkäihoisten pesuainetta ja kiikutimme kaikki vaatteemme pesulaan. Kuin taikaiskusta tämän toimen jälkeen ihoni alkoi parantua. Mahtavaa, en olekaan allerginen Välimerelle. Tiesin kokemuksesta, että parantumisessa kestää kuukausia, mutta se ei haitannut. Elämä oli taas juhlaa.

Lisähelpotusta sain vaivoihini vihdoin Italiasta. Ranskan apteekeista ei saanut mitään ilman reseptiä, mutta ystävälliset italialaiset eivät ole moisesta pikkuseikasta kiinnostuneita. Italiasta sain ihania voimakkaita voiteita ilman reseptejä ja vielä edullisemmin mitä Suomesta. Tätä kirjoittaessani ihoni on jo lähes normaalissa kunnossa ja kohta alkaakin kalsaripurjehduskausi, joten eiköhän tämä tästä.

Huoltohommia ja herkkuruokaa

Ihoni huoltamisen lisäksi olemme huoltaneet myös venettä. Olemme korjanneet kaikenlaisia pikkuvikoja ja koittaneet parannella säilytysratkaisuja. Terttu on käyttänyt ahkerasti sähköliettä ja lähellä olevien ruokakauppojen tarjontaa hyväksi. Hän on kokkaillut jos jonkun näköisiä herkkuruokia pitkin talvea. Minä olen auttanut osallistumalla pääasiassa ruokien syömispuoleen.

• 

• 

Vuokrasimme auton, koska hinta oli vain 0,90 e / päivä ja kävimme hankkimassa tykötarpeita remontteihin. Lisäksi tuli tietyksi vakuutus- ja polttoainekulut, mutta kokonaishinta bensoineen vuorokauden autovuokralle jäi silti alle 20 euroon.

Italiassa liikennesäännöt ovat näköjään suuntaa antavia, eikä niitä tarvitse noudattaa. Ajonopeudet ovat kovia ja ajovälit olemattomia. Autoja saattaa tulla yksisuuntaisellakin vastaan, mutta liikenne on silti hämmentävän sujuvaa eikä rattiraivoa näkynyt. Välillä kyllä vanhaa jäätelöauton kuljettajaa hirvitti ajokulttuuri.

Keula kuntoon

Isompana projektina päätimme vihdoin tehdä keulakajuutalle jotain. Sehän toimii meillä yhdistettynä wc-tilana, lämmönjakohuoneena ja yleisenä varastona. Varastotilaa siellä onkin paljon, mutta tavaroita ei saa sinne mitenkään järkevästi. Päädyimme siis rakentamaan sinne hyllyn ja ehostamaan tilaa vähän muutenkin.

• 

• 

Mastoon killumaan

Eräässä myrskyssä tutkaheijastin tippui mastosta. Terttu onnistui löytämään kaikki osat lähistön roskiksesta ja minä näppäränä vähän lyhensin sitä ja liimailin kasaan. Jokin läski lintu oli käynyt istumassa Vindexin lyttyyn, joten sekin pitäisi korjata.

Kiipesin mastoon korjaamaan nämä ja lisäsin uuden fallin tulevalla fokalle. Aion meinaan lisätä irrotettavan staagin keulaan, johon saan kiinnitettyä pienen fokan. Alman isosta rullagenoasta tulee vain kallistava säkki, kun sitä rullailee riittävästi sisään. Olen jo monesti kaipaillut pientä fokkaa keulaan, kun tuuli on alkanut yltymään. Uskon, että sen olemassaolo myös vähentää kynnystyä lähteä purjehtimaan vaikka tuulta olisikin vähän reippaammin tarjolla.

Muita pikkujuttuja

• 

• 

• 

• 

Joulu kahdestaan

Vietimme joulun aivan kaksistaan, joka taisi olla ensimmäinen kerta ikinä. Terttu keitteli aamulla riisipuuron arborio-risottoriisistä, josta yllätykseksemme tuli aivan samanlaista, kuin äitin tekemästä riisipuurosta. Koska joulumme poikkesi jo muutenkin totutusta, päätimme kokkailla jouluateriaksi intialaista ruokaa. Siitä tulikin oikein hyvää ja söimme sitä monta päivää.

Kaksistaan viettämämme joulu oli oikein onnistunut ja mukava. Kuuntelimme huonoa musiikkia ja joimme paikallista viiniä. Yritin jopa tehdä glögiä, mutta ei siitä aivan kunnollista tullut. Olen melko varma, että satamassa kulkee huhu hulluista suomalaisista, jotka jouluaattona pienessä hiprakassa limbosivat sataman puomien alitse.

Uusivuosi Cagliarissa

Vanhempani tulivat neljäksi päiväksi uudenvuoden viettoon Sardinian pääkaupunkiin Cagliariin. Sehän oli meidän alkuperäinen suunnitelma talvehtimispaikaksi, mutta emme sinne saakka ikinä päässeet. Joten päädyimme tekemään junamatkan koko Sardinian halki.

Junamatka oli mielenkiintoinen, koska ensimmäinen juna oli ikäloppu ja koliseva vehje, jonka kuljettaja poltti jatkuvasti tupakkaa. Siispä kaksi ensimmäistä tuntia haistelimme tupakan savua ja yritimme nähdä jotain spraymaalattujen ikkunoiden läpi. Loput matkasta matkustimme hieman uudemman jo parhaimmat päivät nähneellä Pendolinon kaltaisella junalla.

Cagliari oli hieno kaupunki ja säät olivat kohdallaan. Lomareissumme oli oikein onnistunut. Oli myös mukava nähdä vanhempiani. He näyttivät samalta kuin lähtiessä. Äiti oli ostanut uudet silmälasit. Eipä niitä kukaan huomannut, mutta kahden päivän jälkeen hän huomautti asiasta. Yritin kovasti kehua uusia ja hienoja laseja, mutta eipä se tainnut enää toimia.

Cagliarin uudenvuoden ilotulitukset olivat massiiviset ja kestivät kyllästymiseen saakka. Eksyimme Tertun kanssa ilotulitusten jälkeen johonkin katujuhliin, jossa soitettiin 80- luvun diskomusaa. Uudenvuoden jälkeen kaduilla haisi kusi ja krapulaisia ihmisiä käveli vastaan. Eli sama meininki mitä Suomessa.

Opin vanhemmistani matkalla kaksi uutta asiaa. Äiti pitää gin tonicista ja isän eläke on huomattavasti pienempi, mitä hän sai palkkaa työssä käydessään. He toivat meille tuliaisiksi valtavan läjän salmiakkia ja lääkkeitä.

• 

• 

Keväällä kohti Albaniaa ja Kreikkaa

Päätimme lisätä matkasuunnitelmaamme Albanian, koska se tuossa ihan vieressä on ja sen pitäisi olla kiva paikka. Ei varsinaisesti purjehtimisen kannalta, mutta matkailun kannalta sen pitäisi olla mielenkiintoinen ja todella halpa.

Suunnitelmana on lähteä matkaan maaliskuun alussa ja purjehtia Sisilian ja Italian eteläosien kautta Albaniaan. Laskettelemme sieltä sitten huhti-toukokuussa Kreikkaan ja pörräämme siellä loppu vuoden.

Kreikassa meitä odottaakin taas mukava kaveriviikko. Laura, joka kirjoitti myös yhden jutun aikaisemmin, on varannut miehensä kanssa lomareissun Kreikkaan toukokuun lopussa. Eli laitamme Alman silloin viikoksi parkkiin johonkin ja menemme lomailemaan heidän kanssaan. Kreikan Ionian saaristoon olemme myös sopineet treffit kahden muun pienen veneen kanssa. Molemmat veneet ovat samanlaisia pikkubudjetilla purjehtivia kuin me, joten juttua varmasti riittää. Tiedossa on siis mukavaa kaveripurjehdusta. Odotan jo innolla ensi kesää ja uusia seikkailuita.

Tilinpäätös 2019

Raha-asiat askarruttavat aina mahdollisia reissuun lähtijöitä, joten tässäpä viime vuoden kulumme matkamme ensimmäiseltä seitsemältä kuukaudelta. Rahaa paloi kaiken kaikkiaan 6171 euroa, eli keskimäärin 882 euroa kuukaudessa. Odotan mielenkiinnolla kuinka paljon pystymme vielä nipistämään menoista, jahka pääsemme Kreikkaan, tuonne budjettipurjehtijan unelmamestoille.

882 euroa kuukaudessa kahdelta henkilöltä ei ole laisinkaan paha määrä rahaa. Pystytäänköhän me vielä vähän nipistämään tuostakin?

Minä

Kuukausikohtaiset menot

	Kesä	Heinä	Elo	Syys	Loka	Marras	Joulu	Yhteensä
Ruoka	326	353	316	539	635	398	401	2968
Satamamaksut	179	233	74	104	109	23	269	991
Diesel	52	107	145	78	115	0	0	497
Muut	131	416	257	247	148	267	249	1715
Yhteensä	688	1109	792	968	1007	688	919

Taulukosta käy ilmi, että noin puolet rahoistamme kuluu ruokaan. Heti sen jälkeen eniten kuluu satamamaksuihin. Kreikan Italiaakin edullisempi ruoka ja tuhannet ilmaiset ankkuripaikat tulevat todennäköisesti tiputtamaan kulutustamme huomattavasti.