Hullun tiedemiehen irroitettava keulastaaki, sekä muuta jännää

Varoitus!
Tämä kirjoitus on lähes täysin ”real heavy boat stuff”- kamaa. Loppupäässä on jotain muutakin.

Talvi on ohi ja olemme puuhailleet ahkerasti veneprojekteja. Päivälämpötilat nousevat usein lähelle 20 astetta ja aurinko paistaa joka päivä. Purjehtimaan tekisi mieli lähteä, mutta vielä on muutamia projekteja ennen sitä.

Huono puoli näissä näteissä keleissä on se, että motivaatio koulu- ja työhommiin on kummasti kadonnut lähes tyystin. Jotenkin on vain mukavampaa ruuvailla ja nikkaroida venejuttuja auringonpaisteessa.

Auringon paistaessa venehommat voittaa kouluhommat 6-0

Solentstaaki, eli irroitettava keulastaaki

Mainitsinkin viimekertaisessa kirjoituksessa, että Alman 150% (tai jotain siihen suuntaan) rullagenoa on todella surkea kovemmissa tuulissa. Kyllähän se myötätuuleen toimii, mutta siihen suuntaan nyt toimii mikä tahansa säkki. Rullatessa purjetta riittävästi sisään, menettää se kaiken muotonsa ja nousee hyvin korkealle kannelta. Tällöin Alma menettää lähes kaiken tuuleennousukyvyn ja eteneminen on vain kallistelua, sekä liikkumista kylki edellä sivutuuleen.

Tähän saakka ainoa ratkaisu näihin tilanteisiin on ollut rullata koko purje sisään ja jatkaa matkaa koneella avustaen, pelkkä reivattu isopurje ylhäällä. Alman pieni 10 hevosvoimainen konehan ei jaksa puskea eteenpäin kovin korkeassa aallokossa, joten isopurje on välttämätön. Tällainen koneella vastatuuleen kryssiminen on aivot sulattavaa touhua, joten halusin hieman parannella Alman kovaantuuleen ja vastatuuleen purjehtimisen ominaisuuksia.

Helpoin ratkaisu olisi tietenkin vaihtaa tarvittaessa pienempi keulapurje. Kyseisen sirkustempun tekeminen kovassa kelissä ei kuitenkaan hirmuisesti houkuta, koska ison genoan poistaminen rullalta on jo laiturissakin tarpeeksi haasteellista. Tämän vuoksi päädyin asentamaan irrotettavan keulastaakin, johon pystyn nostamaan minkä tahansa hakasilla olevan purjeen.

Staakin kiinnitys kanteen

Muutaman illan kannella makoilun ja ihmettelyn jälkeen keksin mainion paikan staakin kiinnitykselle. Päätin vaihtaa yhden ankkuripelin kiinnityspultin silmukkapulttiin. Ankkuripeli on jo lähtökohtaisesti todella tukevasti kannessa kiinni, joten sekin puolsi paikkaa. Lisäksi näin sain staakin riittävän taakse rullapurjeesta, jolloin rullapurje ei häiritse purjeen nostoa.

Staakin alapään kiinnityspaikka

Kyseisestä silmukkapultista vedin vielä vanttiruuvilla välityksen runkoon, hyvin lähelle keulaa. Näin voimat siirtyvät runkoon, eivätkä kanteen. Lisäksi kyseinen järjestely tukee myös ankkuripelin kiinnitystä entisestään. Ankkuripelissähän on valtavat voimat, joten sillä voi huolimaton (lue humalainen) tehdä pahaa jälkeä.

Yhden silmukkapultin ja -mutterin jouduin ostamaan (10×100 mm), mutta muut osat löytyivät nurkista.

Voimansiirto runkoon

Staaki ja yläpään kiinnitys

Staakin päädyin tekemään 5 mm dyneemaköydestä. Se on kestävää, kevyttä ja helposti käsiteltävää. Kyseinen materiaali kestää tajuttomasti hankausta, se ei veny ja murtolujuus on hämmentävä 2650 kiloa. Kestävyydestä varmistuin yrittäessäni katkaista köyttä sopivan mittaiseksi. Saksilla se ei onnistunut, mutta puukolla ja vasaralla jotenkuten. Polttaminen olisi varmasti paras vaihtoehto.

Pääsin myös harjoittelemaan dyneeman pleissausta ensimmäisen kerran elämässäni. YouTuben ohjeilla sekin onnistui suhteellisen kivuttomasti. Kyseinen narunpätkä oli muuten tämän projektin kallein osa.

Valmis dyneemastaaki

Yläpään voisi kiinnittää vaikkapa T-palikalla mastoon ja kiristää staakin alapäästä kireälle. Alkujaan suunnittelin näin tekevänikin, mutta Hippi-Matiaksen avulla päädyin toiseen ratkaisuun. Nostankin staakin uudella, jo aikaisemmin asentamallani ylimääräisellä keulafallilla ylös ja kiristän sen tällä paikalleen. Itse purje taas nousee ylös spinnufallilla.

Hassua muuten miten sitä ei aina osaa itse ajatella yksinkertaisia rakaisuja. Itse on suunnitellut jotain todella hienoa, kunnes joku toinen ehdottaa jotain puolet helpompaa ja halvempaa ratkaisua.

Pleissausta puretun kuulakärkikynän avulla, koska muita sopivia työkaluja ei ollut.

Tämä lisäfalli on vedetty niin, että pystyn sen kiristämään Alman isoimmilla vinsseillä, joten saan sen vedettyä pelottavan kireälle. Ainakin näin satamassa kuivaharjoitellessa sain kiristettyä tämän irrotettavan staakin niin kireälle, että varsinainen keulastaaki tuli aivan löllöksi.

Spinnufalli ei ole aivan optimaalinen väline keulapurjeen nostoon, mutta vetämällä se sakkelin läpi ja ohjaamalla näin rullan alle, se tuntui toimivan. Miinuspuolena tässä on tietenkin se, että koko staaki pitää ottaa alas, jos haluan käyttää spinnufallia spinnun nostamiseen. Ajattelin, että siinä hommassa on jo niin monta muutakin hommaa, joten yksi lisää ei haittaa.

Spinnufallin ohjaussakkeli

Jos osoittautuu, että staakia ei saa riittävän kireälle, voin lisätä yläpäähän 2:1 välityksen ja samalla maston ulkopuolisen fallin oikeaan kohtaan. Tämä järjestely tulisi toimimaan varmasti huomattavasti paremmin, koska Alman spinnufalli on vanha ja hyvin venyväinen. Se ajaa kyllä asiansa leijaa lennättäessä, mutta fokan nostoon se voi olla aika onneton.

Kiivetessäni aikaisemmin mastoon spinnufallia ja kahta Prusik-solmua hyväksikäyttäen, muistin vasta maston toppiin päästessäni, että mokoma naru on vain neljällä Pop-niitillä kiini. Eihän se nyt vaarallista ollut, koska Terttu varmisti koko ajan isopureen fallilla kiipeämistä. Mieleen vain juolahti, että kovantuulenpurjeen voimille se ei välttämättä ole riittävän kestävä.

Kokeilen kuitenkin ensin nykyisellä järjestelyllä.

Uusi purje

Kyselin tarpeisiini sopivaa pientä fokkaa purjehduskavereilta ja purjehdusfoorumeilta. Niitä tuntui kaikilla pyörivän nurkissa ylimääräisenä. Päädyin lopulta erään sukulaiseni tarjoamaan Swan 37 veneen myrskyfokkaan. Sain purjeen asevelihintaan postikulujen hinnalla. Iso kiitos Jerelle siitä!

Uusi purje on vihdoin saapunut.

Kyseinen purje on vanha, mutta sitä ei ole varmasti monesti käytetty, koska se on lähes uutta vastaavassa kunnossa. Mitä nyt muutamia likatahroja on varastoinnissa tarttunut matkaan. Tämä sukulaiseni omistama Swan 37, nimeltään Pohjanneito, on muuten aikoinaan pyörinyt vuosia Välimerellä. Eli purje on jo kertaalleen täällä käynyt. Almakin varmasti purjehtii tästä lähtien yhtä hyvin kuin Swan.

Hauska yhteensattuma on, että mukanamme olevat paperikartat, jotka ovat lainassa työkaverilta, ovat ymmärtääkseni alkujaan hankittu samaisen Pohjanneidon aikaisempaan Välimeren reissuun. Tämä reissu tapahtui joskus 80-luvun alussa. Karttoja onkin mielenkiintoista tutkia, koska niissä on jäljellä kaikki ristisuuntimaviivat ynnä muut navigaatiomerkinnät. Navigointiin en ole paperikarttoja käyttänyt enää vuosiin, joten ne ovat mukana vain pahan päivän varalta. Olisi varmasti välillä hyvä vähän muistella miten navigaatiohommat tehtiinkään ilman gps:ää ja plotteria, mutta kuka sellaista jaksaa. Varalaitteita on kuitenkin viime laskujen mukaan seitsemän kappaletta ja kaikissa vielä omat akut.

Takaisin irrotettavaan staakiiin ja fokkaan

Koko paketti asuu kannella omassa säkissään. Siitä sen saa tarvittaessa siirrettyä keulaan, ja yhden sakkelin kiinnityksen sekä pussin pois nykäisyn jälkeen purje on nostokunnossa. Eli homman pitäisi olla lähes yhtä helppoa, kuin rullapurjeen käyttö.

Siinä purje asuu käyttövalmiina.

Purjeen voi tietenkin laittaa valmiiksi jo rannassa tai ankkurissa. Purje ei myöskään estä ankkuripelin käyttöä. Purje jalustetaan vanttien sisäpuolisille skuuttikiskoille toisin kuin genoa, joka tulee vanttien ulkopuolelle. Tämä tarkoittaa, että nousukulma on oletettavasti huomattavasti parempi ja vendaaminen käy kuin leikki. Jättikokoisen genoan saaminen puolelta toiselle on tuskaa ja vaatii välillä gastin (Terttu) fyysisesti viemään sen puolelta toiselle. Alle 8 m/s tuulissa tämä valtava rullagenoa on mahtava vehje ja saa raskaan Almankin liikkeelle. Uskon, että tämä pieni fokka laskee kynnystä lähteä purjehtimaan kovemmassakin kelissä ja kannustaa myös purjehtimaan vastatuuleen ahtaammassakin välissä.

Purjeen voi laittaa jo rannassa valmiiksi, eikä se estä ankkuripelin käyttöä.

Hintaa rakennelmalle purjeineen päivineen tuli 135 euroa, joten kovin kalliiksi tätä projektia ei voi sanoa.

Fokka ylhäällä

Muuta jännää

Eräänä sateisena päivänä päätin nikkaroida jotain parantamaan kaminan lämmönsiirtoa. Sehän lämmittää täällä etelässä turhankin hyvin, mutta lattia jää usein kylmäksi. Viime syksyllä ratkaisimme asian villasukilla ja matolla, mutta halusin lähinnä nikkaroida jotain ajankuluksi.

Vesikierto ja lämpöpatteri lattianrajaan olisi unelmaratkaisu, mutta on aivan liian kallis. Osat pitäisi löytää jostain ilmaiseksi, jotta moisen tekisin. Siksi innostuin kokeilemaan jotain halvempaa Pelle Peloton ratkaisua.

Hullu tiedemies puuhailee.

Tätä keksintöä rakennellessani mieleeni muistui ylioppilaskirjoitusten lukuloma, jona aikana rakensin toimivan kauko-ohjattavan ilmatyynyaluksen nurkissa pyörivistä osista. Olen erittäin tehokas keksimään puuhaa millä voi välttää tylsän opiskelun.

Vehje on siis ilmastointiputki, joka on kiinni 5 litran (akkuvesi)kanisterissa, jossa on tietokoneen tuuletin. Toisessa päässä on metallinen imupää ja eristystä. Tämä siis imee kaminan takaa lämpöä ja puhaltaa sen haluttuun paikkaan. Lyhyessä testissä näytti toimivan ja pitävän lattian parissakymmenessä asteessa. Kaikki osat löytyivät veneestä ennestään, joten hinta rakennelmalle oli pyöreä 0 euroa. Kerron myöhemmin toimiiko oikeasti vai syttyikö vene tuleen, vai mitä kävi.

Lämmönsiirtimen imupää. huomaa tomaattimurskatölkin uusiokäyttö.

Löysin myös läheisestä kaupasta eräänlaisia halkoja, jotka on tehty prässätystä sahanpurusta. Yhdestä halosta pitäisi irrota 5 kw lämpöä ja puolikas halko mahtuu pesään. Ne menevät mukavasti poikki, kun niitä lyö vain jotain terävää kulmaa vasten. En ole vielä päässyt testaamaan kunnolla, mutta internet väittää niiden toimivan erinomaisesti. Hinta on todella halpa. 10 kilon loota maksoi alle neljä euroa ja sillä lämpöarvojen mukaan lämmittäisi täällä 4-7 päivää riippuen keleistä. Kerron jälleen myöhemmin paloiko vene vai olivatko nämä täydellinen polttoaine kaminaan.

Onko tässä Alman uusi lämmityspolttoaine?

Uusia leluja

Päätimme vihdoin hankkia hiiliteräspannun. Olen tehnyt siihen rasvapolton nyt kymmenen kertaa ja kanamunan pystyy paistamaan jo melko hyvin. Teflonpannut tuppaavat aina hajoamaan ja olen jo vuosia tuollaista himoinnut. Nyt se on sitten vihdoin ostettu.

Kymmenen kerran rasvapolton jälkeen hiiliteräspannu näyttää tältä.

Terttu sai USB-pistokkeesta ladattavan sähköhammasharjan ja kuulemma elämänlaatu parani kymmenkertaisesti. Itse suosin vielä tavallista manuaalista harjaa.

Heivasin laipiossa kiinni olevan kiinarimpulaöljylampun roskiin, koska se oli koko ajan tiellä eikä ikinä toiminut kunnolla. Öljylamppu on todella kiva ja halusin ehdottomasti uuden tilalle. Olisin halunnut kaivoslampun, mutta sellainen maksaa suurin piirtein toisen munuaiseni verran, joten päädyin aitoon saksalaiseen myrskylyhtyyn. Valitettavasti ensimmäinen yksilö oli viallinen ja jouduin lähettämään sen takaisin. Seuraava oli ehjä ja toimii erinomaisesti. Pitää vielä ruuvailla kattoon koukku sitä varten.

Tunnelmallinen ölylamppu.

Sheet to tiller automaattiohjaus

Sheet to tiller tarkoittaa nimensä mukaisesti skuutin voiman siirtämisen pinnaan ja veneen ohjaamisen tuulen avulla. Järjestelmä on hyvin yksinkertainen ja aikaisemmassa kimppaveneessäni Hoppetossassa saimme sen toimimaan mainiosti. Purjehdimme kerran suoraan Turusta Gdanskiin noin 450 mailia koskematta kertaakaan pinnaan, sheet to tiller virityksen hoitaesssa ohjauksen. Käytimme sitä myös kerran pinnapilotin hajotessa, kun purjehdimme Gotlannista kotiin.

Jostain syystä en ole sitä saanut koskaan toimimaan Almassa yhtä hyvin. Päätin lisätä järjestelmään puupalikan, joka siirretään keulapurjeen skuutista voiman pinnaan. Pärjäsimme Hoppetossassa ilman, mutta kokeilen joskos se olisi se puuttuva tekijä järjestelmän toimimaan saamiseksi Almassa.

Yksi syy voi myös olla Alman pinnassa oleva hävytön klappi, mutta sen korjaaminen olisi turhan iso projekti tähän hetkeen. Almassahan pinna kääntää työntötangoilla peräsintä ja ohjaus on muutenkin ikävän monimutkainen. Suunnittelin tosin jo Hipidihippo-Matiaksen kanssa työntötankojen vaihtamista kierretankoihin ja auton ohjauslaakereihin, mutta se on tarina tulevaisuuteen. Saapa nähdä mitä jänää keksimme, kun hän tulee kesällä kylään.

Lähes kaikki palikat sheet to tilles ohjaukseen

Tein joskus jopa pienen ohjailupurjeen parantamaan sivutuulessa kulkemista, mutta purje osoittautui liian pieneksi. Ajattelinkin, että saattaisin pystyä hyödyntämään uutta solentstaakia ja fokkaa tähän hommaan.

Sheet to tiller- ohjaus on siis eräänlainen tuuliperäsimen karvalakkimalli. Se vaatii, että purjeet on trimmattu lähes täydelliseen tasapainoon ja se on hyvin arka pienillekin tuulen muutoksille. Se kuitenkin yleensä onnistuu ohjaamaan venettä jopa useamman tunnin ilman mitään säätöjä. Almassa olen saanut sen toimimaan vain 15-30 minuuttia, jonka jälkeen jotain on pitänyt säätää. Hoppetosssan kanssa ennätyksemme taitaa olla yli 24 tuntia koskematta mihinkään säätöihin, joten tiedän, että järjestelmä toimii.

Parasta hommassa on se, että osat maksavat muutaman kympin, se ei pidä mitään ääntä, eikä se kuluta lainkaan sähköä. Ellei muuta niin se on erinomainen varalaite, jos autopilotti päästää taikasavut ulos kesken matkan.

Lisätietoa aiheesta löytyy seuraavilta mainioilta sivuilta:
http://www.solopublications.com/sailariq.htm
http://www.jsward.com/steering/
http://svtortuga.blogspot.com/2016/11/sheet-to-tiller-self-steering.html

Roomaan lomalle

Ystävämme Julia ja Markus asustelevat Roomassa. Tai eivät he enää asu, koska joutuivat palaamaan takaisin Suomeen, mutta asuivat vielä hetki sitten. Lensimme Roomaan heitä moikkaamaan ja katselemaan nähtävyyksiä. Matka oli oikein onnistunut. Takaisin tulimme laivalla, koska Olbian lentokenttä oli suljettu. Tuulta oli 30 m/s ja aallot neljämetrisiä. Meno oli aika keikkuvaa, eikä meillä ollut edes hyttiä. ”Nukuin” yön likaisella lattialla.

Onneksi laivalla oli turvana Batman.
Rooman yössä

Parasta matkassa oli ystävien näkeminen ja paikalliseen yöelämään tutustuminen. Heillä oli tiedossa paljon paikallisten menomestoja ja ruokapaikkoja, joihin emme varmasti olisi päätynyt omin neuvoin.

Takaisin Olbiaan tullessa päättelimme sataman olleen melkoinen pesukone, koska Alma oli saalinkeihin saakka suolan peitossa. Myös sprayhood oli hieman repeytynyt ja vääntynyt tuulessa. Köydet olivat kuitenkin kestäneet ja rakas Almamme odotti meitä siinä, mihin olimme hänet jättäneet.

Meillä on nyt kolme viikkoa aikaa laittaa paatti ja koulouhommat kuntoon, jonka jälkeen lähdemme kohti Sisiliaa. Siellä näemme Julian ja Markuksen uudestaan, sekä mahdollisesti yhden Tertun entisen työkaverin. Hän jopa lupasi tuoda salmiakkia ja ruisleipää tullessaan, joten nyt meillä on mitä mainioin syy lähteä matkaan.

Mainitaan nyt vielä, että tammikuussa paloi ennätysmäärä rahaa. Kreikassa on syytä olla todella halpaa.

Vatikaani on outo paikka

Yksi vastaus artikkeliiin “Hullun tiedemiehen irroitettava keulastaaki, sekä muuta jännää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s