Kaljaa ja pullaa karanteenissa

Kolmen viikkoa olemme kökkineet veneessä ja juuri saamamme tiedon mukaan tämä ilo tulee jatkumaan pääsiäiseen saakka, eli vielä viikon. Elättelen toivoa, että tämän jälkeen karanteenia höllennetään, jotta pääsisimme edes lenkkeilemään. Hyvällä tuurilla jokin pitseriakin avaisi ovensa.

Elättelen myös toivoa, että toukokuussa pääsisi purjehtimaan. Rajat tuskin aukeavat pitkään aikaan ja Kreikan saamme todennäköisesti unohtaa, mutta jos pääsisimme edes Sardiniaa koluamaan kesäksi. Se olisi erittäin mukavaa, koska Sardiniassakin riittää hienoa saaristoa ja kivoja koloja joita tutkia.

Syksyllä voisimme siten suunnata kohti Ranskaa ja kanavia. Ensi talvi on vielä täysin kysymysmerkki. Yksi vaihtoehto olisi mennä johonkin kanavien isoon kaupunkiin, kuten vaikka Lyoniin, taikka Pariisiin, tai vaikka Amsterdamiin. Toinen vaihtoehto on jättää Alma johonkin kanavien lukuisista lähes ilmaisista satamista ja vuokrata asunto vaikka Maltalta talveksi. Tai sitten tulemme takaisin Suomeen ja haemme Alman kotiin ensi kesänä. Vain luoja tietää. On mahdotonta tehdä tällä hetkellä mitään suunnitelmia.

Eihän sitä tiedä vaikka jollain ihmeen kaupalla koronakriisi menisikin ajoissa ohi ja pääsisimmekin Kreikkaan, sekä talveksi Kalamataan, niin kuin suunnittelimme.

Salajoogaa aallonmurtajan takana.

Karanteeni lihottaa

Kauppa on ainoa paikka, mihin suihkun lisäksi saamme veneeltä poistua. Se on tietenkin samalla myös meidän suurin riski saada koronatartunta. Kaiken lisäksi lähes jokaisella kauppareissulla joutuu virkavallan kanssa tekemisiin, joten olemme yrittäneet minimoida kaupassa käymisen.

Terttu pääsi kerran yksin kauppaan ja lopputulos oli tämä.

Käytännössä maanantaisin olen hakenut kärryllisen ruokaa ja perjantaina kärryllisen kaljaa, sekä viiniä. Eihän tällaista karanteenia selvimpäin kestäisi raivoraitis kristitty uskonnonopettajakaan. Kaupassa saa käydä vain yksi ihminen kerrallaan, joten on järkevämpää, että minä käyn kaupassa. Jaksan kantaa hieman isomman määrän ostoksia kerralla, kuin heiveröinen Terttu.

Aikamme kuluu syödessä ja soitellessa videopuheluita kavereille. Koitamme käydä päivittäin laiturilla jaloittelemassa, mutta maisemat 50 metriä pitkällä laiturilla alkavat jo vähän kyllästyttää.

Rakentelin jopa eräänlaisen uunivirityksen ja olemme leiponeet menestyksellä leipää, pullaa ja pitsaa. Ellei tällä dieetillä ala maha kasvamaan niin on jo kumma.

Karanteeni lihottaa myös lompakkoa

Paras puoli karanteenissa on se, että emme ole voineet kuluttaa vähäisiä ropojamme. Viime kuussa rahaa kului vain 750 euroa. Satamakin on sikamaisen halpa, vain kuuden euron vuorokausihinnallaan.

Oliivipuut (?) kukkivat ja allergia vaivaa…vai onko se korona, ken tietää.

Huhtikuu olisi varmaan muodostunut kaikkien aikojen edullisemmaksi kuukaudeksi, ellen olisi tilannut Amazonista vastamelukuulokkeita ja RAM-muistia tietokoneeseen. Vanhassa sotaratsuläppärinnäsi ei tahdo muisti riittää kaikille sovelluksille mitä tarvitsen opiskeluita varten, joten sijoitin muutaman kympin 4 gigan lisämuistiin. Enempää en raaskinut vanhaan romuun rahaa laittaa.

Vastamelukuulokkeista olen taas haaveillut jo pitkään, jotta voin rauhassa keskittyä koodailuun Tertun imuroidessa, tiskatessa, pyykätessä, jumpatessa ja ollen vain ylipäätänsä tiellä. Alman kolmen neliön lattiapinta-ala alkaa jo käymään hieman ahtaaksi. Välillä olen lipsahtanut nettiveneeseen katselemaan 40 jalkaisten veneiden hintakehitystä.

Terttu häiritsee koodailua

Erinäisiä kirjoitushommia on myös tullut ovista ja ikkunoista sisään, joten olen joutunut jopa kieltäytymään töistä. Kaikki nämä hommat teetän tietenkin alihankintana Tertulla ja keskityn itse koodailuun. Näin Tertullakin on jotain puuhaa ja pankkitilimme saldo sen kuin kasvaa.

Olemme molemmat muuttuneet käyräselkäisiksi mummoiksi, kun istumme aamusta iltaan näpyttelemässä tietokoneita. Iltaisin kisailemme siitä, kummalla on kipeämmät paikat ja kumpi on napsinut enemmän buranaa.

Osa uunia ja onnistunut myslileipä.

Kohtalotoverimme satamassa

Satamassa jumittaa muitakin veneilijöitä meidän lisäksi. Meidän kanssa samassa laiturissa asuu wannabe-belgialaiseksi kutsumamme setä. Hän puhuu vain italiaa, mutta veneessä on Belgian lippu, joten tästä nimi. Tervehdimme toisiamme päivittäin ja käymme vuoron perään laiturilla kävelyllä.

Viereisessä laiturissa asuu Luigiksi nimeämämme italialainen setä purjeveneessään. Hän on laiha ja luiseva setä, josta nimi. Luigi ja wanabee-belgialainen ovat parhaimpia kavereita ja hengailevat päivät pitkät kahdestaan jommallakummalla laiturilla.

Oispa juttuseuraa

Satamassa asuu myös moottoriveneessä yksi hyvin iloinen italialainen setä. Aina ohi kävellessä hän tervehtii kovasti huitoen ja suuresti hymyillen. Kaikille sedille yhteistä on se, että he eivät puhu, eivätkä ymmärrä sanaakaan englantia, joten keskustelut heidän kanssaan eivät ole olleet kovin hedelmällisiä.

Lähellä meitä isossa purjeveneessä asuu hollantilainen herrasmies. Hän puhuu kyllä englantia, mutta haluaa puhua vain Tertun kanssa, joten en tiedä hänestä enempää.

Julkkiksia kohtalotovereina

Mielenkiintoinen tuttavuus satamassa on viimekertaisesta Golden Globe kisasta tuttu Francesco Cappelletti, joka on myöskin täällä jumissa. Hän oli saapunut päivä meitä ennen ja saanut saman kohtelun kuin me. Hän on italialainen, mutta lennättää brittilippua ja puhuu erinomaista englantia.

Hän oli purjehtinut kisassa Brasiliaan saakka, mutta tuuliperäsimen hajoamisen vuoksi oli joutunut suuntaamaan satamaan korjauksiin. Tämä tietenkin johti kisan keskeytykseen. Tuuliperäsimen korjattuaan hän oli purjehtinut yhdellä nykäisyllä Brasiliasta takaisin Italiaan. Melkoisen kova kaveri. Ilman tätä pahuksen koronaa olisin varmasti joka ilta tutkimassa hänen venettään ja puhumassa venejuttuja.

Francesco ja hänen vene Suhaili. Kuva: www.goldengloberace.com

Niin ja asuu satamassa yksi naispurjehtijakin. Hänellä on valtavan kokoinen purjevene ja hän on Francescon tyttöystävä. En ole häntä nähnyt kuin vilaukselta, joten enempää en osaa hänestä kertoa.

Eipä täällä sen kummallisempaa ole tapahtunut, joten tämä kirjoitus jää vähän totuttua lyhyemmäksi. Pysykää kotona ja terveenä. Isäni sanoja mukaillen, nyt on pariskunnilla hyvä aika tutustua toisiinsa. Eli ei muuta kuin peitot heilumaan. Onkohan maailmassa yhdeksän kuukauden päästä paljon vauvoja?

Välmeren eri tuulet

5 vastausta artikkeliin “Kaljaa ja pullaa karanteenissa

    1. Toimii kuin junan vessa. Tuossa härvelissä ei oikein ole mitään mikä voisi mennä vikaan. Kuivikkeet alkavat olla tosin vähissä, koska emme ole päässeet mihinkään rautakauppaan tai vastaavaan. Kohta tulee varmaan testattua miten toimii sataman kukkapenkin mullalla.

      Liked by 1 henkilö

Vastaa käyttäjälle Nils Waterhill Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s