Pohjaa kyntäen kohti kotia

Kuukauden joki- ja kanavamatkailun jälkeen alan taas muistamaan miksi pidin niistä niin paljon. Täällä ei tarvitse murehtia merenkäyntiä ja ympärillä on jatkuvasti mahdottoman nättiä luontoa. Jokainen kylä on uskomattoman kaunis ja täynnä historiaa.

Matkanteko on leppoisaa ja veneen saa aina mukavasti johonkin kylkiparkkiin. Usein lähistöltä löytyy vielä leipomo ja ehkä kauppakin. Kaiken lisäksi vene on aina suorassa, joten tavarat pysyvät paikallaan ja kaikki on vieläpä edullista. Satamamaksuja ei juuri ole ja tällä hetkellä dieselkin on melkein ilmaista. Olemme nähneet lähes päivittäin kaikenlaisia elukoita, joten Terttukin on pysynyt tyytyväisenä.

Rhône-joki suoritettu

Meiltä meni Rhônen suorittamiseen 12 päivää, joista viisi päivää ajoimme aamusta iltaan vastavirtaan ja seitsemän odotimme Mistral-tuulen laantumista. Kaikki lukemani oppaat ovat kertoneet matkaan menevän alaspäin mennessä kolme ja ylöspäin mennessä viisi päivää, sekä muutamia päiviä Mistralin vuoksi paikalla oloon. Näköjään tieto piti paikkansa. Alaspäin tullessahan meillä meni vain viikko.

Rhônen suurin sulku Bollene

Ymmärsin tällä kertaa miksi kartan tiedot eivät pidä ikinä paikkansa. Vain vuodessa monia pysähdyspaikkoja oli poistunut ja joitain uusia tullut lisää. Esimerkiksi yksi mukava viinitilan laituri, johon olisimme halunneet pysähtyä, oli nyt poistettu. Vietimme usean yön sulkujen odotuslaitureilla, koska parempia paikkoja ei ollut tarjolla ja pääsimme lopulta Lyoniin.

Löysimme toisen viinitilan, josta ostimme talveksi paljon viiniä.

Keskinopeutemme Rhônen vastavirtaan oli koko matkan noin kolme solmua täydellä kaasulla ja välillä eteneminen oli lähes tuskastuttavan hidasta, mutta pääsimme lopulta perille.

Rhônen varrella on useita ydinvoimaloita

Lyon

Lyon on merkkipaalu molempiin suuntiin mennessä. Alaspäin mennessä sinne pääsy tarkoittaa, että on melkein perillä ja jäljellä on vain lyhyt alamäki ennen Välimerta. Ylöspäin tullessa se taas tarkoittaa, että matkan haasteellisin vastavirtaosuus on suoritettu ja sen jälkeen kaikki on helppoa.

Lyonin vierailumme venyi suunnitellusta päivän pysähdyksestä kolmepäiväiseksi. Ei sen vuoksi, että nähtävää olisi paljon, vaan koska tapasimme siellä alaspäin menevän tanskalaisen purjehtijapariskunnan. Lyon oli meille kaikille juhlanpaikka ja me tosiaan juhlimme sitä.

Legopalikkatalo Lyonissa

Tanskalaiset purjehtijat

Björn ja Ulla olivat 90-luvulla ostaneet Karibialta upean 70-luvun pitkäkölisen 44 jalkaisen purjeveneen. Vene oli ollut pallonkiertokunnossa, mutta omistajan sairauden vuoksi he ostivat sen 30 tuhannella dollarilla omakseen. Siihen aikaan tuo summa oli naurettavan vähän. Silloinhan veneet vielä pitivät hintansa ja parilla tonnilla ei saanut jollaa kummempaa menopeliä. Puhumattakaan Alman kokoisesta purjeveneestä.

Illanvietto tanskalaisten kanssa

Heidän suunnitelmissaan oli purjehtia maailman ympäri Tanskaan, mutta muutaman kuukauden Karibialla purjehtimisen jälkeen Ulla oli ilmoittanut, että he menevät joko suorinta tietä takaisin Tanskaan tai Björn saa jatkaa yksinään. He suuntasivat takaisin Tanskaan.

He olivat silloin menneet täysin samaa reittiä, mitä me menemme nyt ja kehuivat sitä kovasti. Sanoivat jopa pitävän enemmän Saksan kanavoista mitä Ranskan pikkukanavista. Se oli mukava kuulla, sillä olen kauhulla odottanut Saksan kanavia, koska olen olettanut niiden olevan samanlaisia teollisuuskauheuksia, mitä Belgian kanavat olivat.

Löysimme Lyonista venetarvikelaivan ja sieltä tarvitsemamme opaskirjan.

Uusi yritys

Nyt heidän tyttärensä olivat parikymppisiä ja he olivat lähteneet uudestaan matkaan ja tällä kertaa Ullakin oli valmis pallonkiertoon. He olivat ensin matkalla Välimerelle ja Kreikkaan harjoittelemaan yhdeksi kesäksi ja jatkaisivat siitä kohti Karibiaa.

Heille oli käynyt samoin kuin meille viime vuonna. Givetiin päästyään heille oli ilmoitettu, että ei onnistu, kanavat ovat kiinni, koska vettä ei ole riittävästi. Heidän veneensä suuren syväyksen vuoksi edes Belgian kiertoreitti ei ollut mahdollinen, tai ainakin se oli hyvin epävarma.

He olivat päätyneet rahtaamaan veneen rekalla Saônen alkuun ja jatkaneet matkaansa sieltä. Hintaa lystille oli tullut 3000 euroa. Se oli tehnyt aika loven heidän budjettiin, koska hekin olivat melko pienellä kassalla liikkeellä. He olivat esimerkiksi viimeiset vuodet asuneet pikkuriikkisessä yksiössä ja säästäneen rahaa matkaa varten.

Terttu lähdössä Lyonia katselemaan.

Heidän lähtönsä oli myöhästynyt muutaman kuukauden koronan vuoksi, jonka vuoksi he olivat asuneet samaisessa yksiössä kahden aikuisen tyttärensä kanssa kokonaiset kaksi kuukautta. Kokemus ei ollut silti ollut ilmeisesti aivan hirveä, koska tyttäret tulivat Lyoniin ja liittyivät vanhempiensa seuraan kuukaudeksi.

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että minusta ei olisi siihen. Siis elämään vanhempieni kanssa pienessä veneessä kuukauden päivät. Luultavasti viikon parin sisällä joku olisi jo lentänyt kotiin tai kuollut.

Saône

Lyonesta jatkoimme pohjoiseen pitkin Saône-jokea, jonka virtaus oli tällä kertaa vain 0,5 – 1 solmua vastaan. Näin ollen pääsimme siis etenemään mukavaa 4 – 4,5 solmun vauhtia. Sulkujakin olisi suorittavana vain viisi kappaletta. Muistikuvani mukaan kyseiset sulut olivat helppoja ja muistikuvani osoittautui oikeaksi.

Eräässä kirkossa myytiin pyhää vettä, saattoi toki olla jotain muutakin.

Ajelimme Saônen vain kuudessa päivässä ja olimme päässeet kanavalle, joka veisi meidät Saksaan hirmuisen kovaa virtaavalle Rhein-joelle. Sain jokunen päivä sitten viestin eräältä kaverilta Rheiniltä, joka kertoi veneen kulkevan joissain kohdissa 10 solmua myötävirtaan pelkällä pintakaasulla. Odotan kokemusta innolla. Matka Lyypekiin tulee olemaan vauhdikas.

Aivan ongelmitta Saônea emme kuitenkaan onnistuneet suorittamaan.

Jälleen ilmainen parkki sähköllä ja vedellä.

Jälleen koneongelmia

Olen tarkistanut koneen tunnollisesti joka aamu. Siis öljyt, hihnan, pyöriikö akseli vapaasti sekä muut silmämääräiset tarkastukset. Olen tarkistanut myös vaihteistoöljyn päivittäin, koska sehän pääsi viime vuonna kärähtämään. Eräänä aamuna mittatukkua avatessani vain tikku tuli pois, mutta loput korkista jäivät paikalleen. Loput osat lähtivät nyppien pikkuhiljaa murenina pois. Työ vaati kirurgista tarkkuutta, ettei muovia tippunut vaihteistoon ja siihen meni todella kauan. Myös työasento lähenteli akrobatiaa, mutta sain kaiken ronkittua pois.

Hain läheisestä rautakaupasta sopivia putkiosia, mutta mikään ei ollut täysin sopiva. Yritin tiivistää korkkiviritelmää parilla o-renkaalla ja teflon teipillä, mutta ei se silti tullut tiiviiksi. Se kyllä vaikutti alkuun tiiviiltä, mutta muutaman tunnin ajon jälkeen huomasin öljyä vuotaneen jonkun verran, joten pysähdyimme johonkin teollisuuslaitoksen laivaparkkiin.

Vaihteistoonhan menee öljyä vain kolme desiä, joten hirmuisesti siellä ei ole ylimääräistä hukattavaksi. Lisäsin öljyä puoli desiä ja mittasin, että sitä oli riittäväsi. Tungin reikään tällä kertaa kumimattoa ja sopivan puutapin ja yllätyksekseni siitä tuli tiivis. Se on toiminut vaihteiston öljykorkkina pari viikkoa ja saattaa toimia Suomeen saakka, koska varaosan löytyminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi.

Navigointia

Olen huomannut, että pienillä kierroksilla vaihteisto vähän ulvoo, joten kytkin saattaa hieman luistaa, ennen kuin nappaa kunnolla kiinni. Tämä saattaa olla syynä öljyn viimevuotiseen palamiseen, koska mehän ajelimme kanavilla satoja tunteja vain pikkukierroksilla putputellen. Tämä on varmasti osa syy myös pakomutkan likaantumiseen, koska ohjekirjan mukaan moista toimintaa ei oikeastaan saisi edes harrastaa. Nyt olemme ajaneet jatkuvasti normaaleilla marssikierroksilla ja vähät välittäneet nopeusraotuksista.

Jumissa mudassa

Ajellessamme eräänä kauniina päivänä Saône-joella ajoimme tukevasti kiinni mutaan. Minä olin sisällä lueskelemassa kirjaa ja Terttu körötteli 4,5 solmua kohti päämäärä. Hän oli kuunnellut jotain feministikirjaa niin innoissaan, että oli ajautunut väylältä sivuun. Havahduin vain pieneen tussahdukseen ja huomasin ikkunasta, ettemme enää liiku. Ulos mennessäni kone huusi vielä täysillä ja puski meitä entistä syvemmälle mutaan Tertun sinkoillessa hätääntyneenä sinne tänne.

Olimme ikävästi juuri sellaisessa mutkassa, että emme nähneet kummastakaan suunnasta tulevaa mahdollista laivaliikennettä. Laivathan porhaltavat Saônella 15 solmua, joten sellaista ei enää tarvittu tähän sotkuun. Voimakas moottorivene olisi ollut tervetullut, mutta sellaistakaan ei tullut ikinä paikalle.

Jälleen mukava ilmainen parkki.

Emme saaneet Almaa hievahtamaankaan pakittamalla, kallistamalla ja heiluttamalla. Uiminenkaan ei huvittanut, joten päätin täyttää kanootin ja viedä sillä ankkurin sivuun. Virin ankkurin plokin kautta keulasta skuuttivinssille ja saimme vinssattua itsemme poikittain jokeen. Kävin viemässä ankkurin uudestaan sivuun ja saimme itsemme käännettyä ympäri. Nyt keulamme osoitti siis syvään veteen. Seuraavaksi työnsimme täysillä koneella ja vinssasimme ankkuria minkä pystyimme. Kuin taikaiskusta olimme irti mudasta ja kelluimme taas syvässä vedessä. Operaatioon kului tunti ja olimme jälleen valmiita jatkamaan matkaa.

Yritin poistaa touhutessamme mielestäni mielikuvat siitä mitä tapahtuisi, jos nurkan takaa tulisi laiva. Meillähän oli ankkuri ja 50 metriä köyttä vedettynä suoraan väylän yli hyvin matalassa vedessä. Köysi on tosin uppoavaa, mutta tuskin se olisi kerennyt upota riittävän nopeasti pohjaan. Se olisi varmasti sotkeutunut laivan potkureihin ja aiheuttanut kaikenlaista hauskuutta. Onneksi sitä hauskuutta ei tarvinnut kokea.

Rhône Au Rhin -kanava

Tästä se alkaa!

Saônen suorittuamme pääsimme vihdoin jo paljon odotetulle pikkukanavalle, tai oikeastaan kanavan ja joen yhdistelmälle. Rhône Au Rhin -kanava seuraa Doubs-jokea ja pitkät pätkät ajetaankin jokea pitkin. Joen vuoksi virtaus ylöspäin mennessä on noin 0,5 solmua vastavirtaan, eli ei juuri mitään.

Vesi kanavassa on erittäin alhaalla ja sen olemme huomanneet. Eräänä päivänä ajelimme jokiosuudella jonkun pohjassa makaavan puunrungon yli niin, että kolahti ja seuraavana päivänä olimme usean kerran pohjassa kiinni. Kerran jouduimme huutamaan rannassa olevia kiinnittämään köysi kanavan reunalle niin, että pystyimme vinssaamaan itsemme vapaaksi.

Kasvit kiusaavat

Mataluuden lisäksi kanavaosuudet ovat aivan täynnä kasvustoa. Monilla osuuksilla olemme päässeet etenemään vain 10-15 minuuttia kerrallaan. Sen jälkeen potkurissa on niin paljon tavaraa, että on pakko pakitella hetki sen siistimiseksi.

Nämä vesikasvit ovat varsin hauska yllätys sulkuun ajaessa. Olemme kolhineet Almaa useasti sulkuihin, koska kasvien vuoksi potkurista häviää kaikki voima ja näin ollen myös jarru. 1-2 solmua kulkeva vajaa 4 tonninen mötikkä ei pysähdy ihan tuosta noin vain.

Vesikasveja

Ainoa keino on vain raapia fendareita (ja kylkeä) sulun reunaan ja toivoa parasta. Se on hyvin häijy tunne, kun edessä kasvaa seinä ja vauhtia on vielä reippaasti, eikä mitään tapahdu vaikka pakki on täysillä. Sulkuihin ei voi kuitenkaan madella, koska niiden edessä on virtauksia, eikä Almaa pysty juuri ohjaamaan alle solmun nopeuksissa.

Onneksi olemme vain päivän päässä lakipisteestä, jonka jälkeen loppumatka on lähes pelkästään alamäkeä. Sulut ovat huomattavasti helpompia alaspäin mennessä.

Odottelimme tässä sulunkorjaajaa muutaman tunnin.
Patonkisorsia

Le Marco

Päädyimme erään pitkän päivän jälkeen upeaan parkkiin erään brittiveneen vinkatessa paikka meille muutamaa sulkua aikaisemmin. Se oli luonnon keskellä oleva pysähdyspaikka kauniin kosken vierellä keskellä ei mitään.

Uskalsimme mennä jopa koskeen uimaan koska paikallisten veneiden lapsetkin niin tekivät. Illaksi brittiläiset kutsuivat meidät kylään.

Uinnin jälkeinen suihku, koska joessa on kuitenkin kolera, korona, hiv ja ebola.

Luulimme heidän olevan eläkeläisiä, mutta kävikin ilmi, että vain mies oli eläkeläinen. Nainen oli hänen uusi tyttöystävä, joka oli vain 50-vuotias. Hän tosin näytti ja vaikutti 80-vuotiaalta. Kaipa seura tekee kaltaisekseen. Vietimme heidän kanssa rattoisan illan syöden brittiläisiä herkkuja. Ilta venähti pitkäksi joten päätimme viettää samaisessa paratiisissa toisenkin päivän.

Terttu löysi brittiveneestä kaverin.

Vuori-ilmasto

Olemme nousseet jo niin korkealle, että ilmasto on muuttunut täysin erilaiseksi mitä Välimerellä. Päivisin on aivan tolkuttoman kuuma, eikä apua kuumuuteen löydy oikeastaan mistään. Yöllä taas lämpötila tippuu niin alas, että yöllä tarvitsee jo paksun peiton. Aamuisin on kuin kesäkuun alun suomessa. Haluisi pukea pipon ja pitkät kalsarit, mutta tietää, että muutaman tunnin päästä lämpötila kohoaa yli 30 asteeseen. Illat ja aamut ovat oikeastaan lämpötilan kannalta parhaimpia hetkiä. Päivällä on liian kuuma ja yöllä liian kylmä.

Välillä on kylmä

Myös luonto on muuttunut jo viikkoja sitten hyvin pohjoiseurooppalaiseksi. Välillä sitä luulee olevansa aivan kotinurkilla ja niinhän me alamme ollakin. Tästä ei kestä kuin 3-4 viikkoa Lyypekiin ja se on jo kotivesiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s