Tupsahdimme takaisin tutulle ja turvalliselle Itämerelle

Matkaan Välimereltä Itämerelle kanavia ja jokia pitkin kului vain kuusi viikkoa. Etelään mennessähän meillä kului samaan matkaan lähes kolme kuukautta. Pohjoiseen tullessa voi käyttää hyväksi Saksan huomattavasti lyhyemmän ja nopeamman reitin. Virtaukset Rheinillä ovat niin voimakkaita, että se joki on mahdollista ajaa vain myötävirtaan, eli kohti pohjoista.

Vietimme ensin reilu kaksi viikkoa puskien Ranskan Rhône ja Saône -jokia vastavirtaan, jonka jälkeen tulimme Rhône au Rhin -kanavaa pitkin Rheinille. Rhône au Rhin -kanavaan ja Ranskan Rheinin osuuteen aikaa kului toiset kaksi viikkoa. Rheinin Saksan osuuteen kului viikko ja Saksan kanavilla toinen, jonka jälkeen löysimmekin itsemme Lyypekistä pystyttämästä mastoa.

Torvi ja tankki

Tällä kertaa suoritimme sulkuja vain 149 kappaletta, sekä yhden hissin ja 4 nostosiltaa. Sulkuja oli lähes puolet vähemmän mitä etelään mennessä. Yhteensä olemme siis suorittaneet 435 sulkua, joten voimme sanoa olevamme jo melkoisia sulkuexperttejä.

Pelottava Rhein-joki

Tämän sulun jälkeen kurvattiin pelottavalle Rheinille.

Olin kuullut kauhutarinoita viiden solmun virrasta, enkä meinannut saada unta viimeisenä yönä leppoisalla kanavalla, kun iso joki pelotti niin paljon. Pelkoni osoittautui aiheettomaksi. Rheinin alkupään kanavoitu ja sulutettu osuus olikin todella rauhallinen ja mukava. Virtaukset olivat maltillisia ja laivat pysyivät kiltisti omalla puolellaan. Venesatamia oli paljon tarjolla ja useimmissa oli riittävän syvää meille.

Rheiniltä meillä ei ollut minkäänlaisia karttoja tai opaskirjoja, mutta Navionics ja Google kertoivat kaiken oleellisen. Rheinin alkupää on rajajoki, joten joen länsipuolella ollessa on Ranskan puolella ja itäpuolella taas Saksan puolella. Me suosimme saksalaisia satamia, koska ne ovat edullisempia.

Saksassa jokainen venekerho ottaa myös vierailijoita vastaan. Yleensä vierailijapaikat on merkitty erikseen ja usein käytössä on myös tämä punainen/vihreä lappu, jossa vielä päivämäärä, jona aikana paikka on vapaa. Itse asiassa systeemi on aika hyvä ja ihmettelen, ettei se ole yleistynyt Itämerellä.

Jälleen sataman suojissa.

Lähes kaikissa saksalaisissa venekerhoissa maksu tapahtui laittamalla rahaa kirjekuoreen ja tiputtamalla se postilaatikkoon, eli maksu perustui täysin ihmisten rehellisyyteen. Kaikki tarvittavat koodit ja tiedot pesuhuoneiden käyttöön löytyi yleensä kerhon ilmoitustaululta. Hinnat olivat halpoja niin kuin kanavilla aina, eli 10-15 euroa yöltä.

Alkoihan se virtaus

Vietimme Strasbourgissa muutaman päivän pesten pitkästä aikaa pyykkiä ja tehden turistijuttuja. Sataman vierestä pääsi kätevästi raitiovaunulla Ranskan puolelle kaupunkiin, joka oli erittäin kaunis. Kävimme ostamassa viimeiset ranskalaiset patongit ja kroissantit, sekä syömässä erinomaisessa intialaisessa ravintolassa.

Strasbourgista lähdettyämme ja suoritettuamme kaksi viimeistä Rheinin sulkua alkoi nopeutemme nousemaan. Ensin kiidimme kahdeksaa solmua, hetken päästä yhdeksää ja lopulta kymmentä solmua. Alun shokin jälkeen matkan teko alkoi maistua. Sulkuja ei enää ollut ja liki kymmenen solmun vauhdilla lensimme kohti pohjoista. Toki vastaan tulevat ja ohittavat laivat aiheuttivat välillä harmaita hiuksia, mutta vain muutaman kerran koko Rhein-joella meinasimme jäädä laivan alle tai joutua ajamaan rantakivikkoon laivaa pakoon.

Strasbourgista Mainziin ajelimme vain kahdessa päivässä. Matkaa oli yli sata mailia, mutta koska nopeus lähentelee 10 solmua, eikä aikaa tuhraannu suluissa, moinen matka sujui kahdessa noin kahdeksan tunnin päivässä. Tämä tuntui todella hassulta, koska Ranskan pikkukanavilla vastaavaan matkaan saa kulumaan helposti viikon tai ylikin.

Terttu keskittyy hurjastelemaan 10 solmua kauniiden kaupunkien ja viinitilojen ohi.
Todistusaineistoa, että mentiin oikeasti lujaa.

Matalat satamat

Mainzin jälkeen olin suunnitellut pysähtyvämme eräässä kaupungissa noin 50 mailin päässä. Olimme huomanneet sen olevan Rheinillä sopiva päivämatka. Valitettavasti päivämatkamme venähti 80 mailiin, koska vasta neljänteen satamaan pääsimme ajamaan sisälle. Satamia oli tällä osuudella aika huonosti ja jokaiseen jäimme sisäänkäynnin kohdalle tukevasti pohjaan kiinni. Viimein löysimme riittävän syvän sataman juuri auringonlaskun aikaan.

Seuraava vaihtoehto olisi ollut jäädä joelle ankkuriin. Ei se mahdotonta ole, kyllä siellä laivatkin välillä olivat ankkurissa, mutta en silti innostunut ankkuroitumaan vilkkaasti liikennöidylle joelle. Laivathan ajelevat Rheinillä ympäri vuorokauden, joten paikka pitäisi valita todella tarkkaan.

Kuulimme satamasta, että kaikki loput satamat ovat hyvin matalia. Ainoastaan Kölnin satama on ruopattu kolme metriä syväksi. Siispä seuraavana päivänä ajelimme Kölniin ja vietimme siellä yhden turistipäivän.

Terttu pakotti minut Kölnissä maailmanpyörään joka oli pelottava kokemus.

Kölnistä jatkoimme yhden pitkän päivän Rhein-Herne -kanavan ensimäiseen venekerhoon ja näin olimme suorittaneet pelottavan Rhein-joen.

Rhein ei loppupeleissä ollut kovin pelottava ja pienelle harjoittelulla virtauksessa oppi ajamaan. Vaikeinta oli satamiin ajo, koska niihin halusi ajaa hitaasti. Oli siis ensin käännettävä vene vastavirtaan ja säädettävä kierrokset niin, että vauhti pysähtyy. Sen jälkeen kääntää keulaa hieman siihen suuntaan mihin haluaa mennä ja näin veneen saa liukumaan kylki edellä hitaasti satamaan.

Ehdottomasti ärsyttävintä Rheinillä oli jatkuva vesijetti/vesisuksi/vesipärisijä -veneet, jotka pörräilivät 24/7 jaloissa ja pitivät meteliä. Lisäksi veneliikennettä oli todella paljon, koska kaikki saksalaiset olivat lomalla. Kaikki saksalaiset tuntuivat myös olevan ympärivuorokautisesti humalassa.

Olen kysynyt muutamilta saksalaisilta, mikä on promilleraja vesillä liikkuessa, mutta vastaukseksi olen saanut vain hölmistyneitä katseita ja kysymyksiä. Tuntuu olevan Saksassa aivan normaalia veneillä vahvassa humalassa. Poliisiveneitäkin liikkui paljon kanavilla, mutta eipä heitäkään näyttänyt kiinnostavan.

Saksan kanavat

Saksan kanavat ovat todella hyviä ja helppoja etenemisen kannalta. Ne ovat leveitä, syviä ja suoria. Sulkuja on vain vähän ja nekin ovat todella lempeitä ja hyvin toimivia. Lisäksi sulun hoitajat puhuvat lähes poikkeuksetta englantia. Kanavilla on useita venekerhoja, mutta 5-10 mailin välein on aina laivaparkki, jonka yhteydessä usein myös veneille tarkoitettu alue, johon voi parkkeerata ilmaiseksi. Kanavilta löytyy myös vain veneitä varten tehtyjä parkkeja, jotka nekin ovat täysin ilmaisia. Kanavissa ei ole virtausta ja leveyden vuoksi laivat eivät aiheuta minkäänlaisia ongelmia.

Veneparkki

Saksan kanavat kuulostavatkin täydellisiltä. Ainoa miinuspuoli on, että ne ovat aivan kuolettavan tylsiä ajella. Kanavilla ei ole mitään katseltavaa ja ajaminen on kuin moottoritietä ajaisi veneellä. Siispä mekin ajelimme kanavia aamusta iltaan, koska mitään mielenkiintoista kaupunkia ei kohdalle osu, joten muutakaan tekemistä ei ollut. Äänikirjat olivat pelastus tylsillä Saksan kanavilla.

Viimeisen sulun jälkeen alkaa jo hymyilyttää.

Kanavilla ei tarvinnut ärsyyntyä vesihiihtäjistä, koska onhan niillä viiden solmun nopeusrajoitus. Tällä kertaa matkantekoa haittasi kanavissa uivat ihmiset. Välillä tuntui kuin olisi maauimalassa veneillyt, kun ihmisiä ui kanavassa niin paljon. Kesäloman huumassa olleet uimarit eivät nähneet ja kuulleet mitään, joten vähän väliä jouduimme hidastamaan ja soittamaan torvea uimareille. Vastaan tulevat laivat tekivät samoin, mutta silti välillä oli ruuhkaa, kun samaan kohtaan halusi laiva, me ja 30 kännistä uimaria. Myös kanavan reunat olivat aivan täynnä ihmisiä, joka tietenkin kaikki vilkuttelivat ja huutelivat. Illalla alkoi jo käsi väsyä jatkuvasta vilkuttamisesta.

Hulluja uimareita.

Viikossa olimme hurauttaneet Kölnistä Lyypekkiin ja olimme suorittaneet Saksan tylsät kanavat.

Reittimme Välimereltä Lyypekkiin oli seuraava:

Rhône – Saône – Canal du Rhône au Rhin – Rhein – Rhein-Herne-Canal – Dormund-Ems kanal – Mittelland kanal – Elbe-Seitenkanal – Elbe – Elbe-Lubeck kanal

Hississä oli yleisöä.
Saksan sulut täytettiin aina kunnolla täyteen. Huomatkaa saksalainen kaljamaha.

Lyypekki

Lyypekkiin päästyämme ajelimme Marina Am Stauhin, koska olin sieltä varannut maston pystytyksen seuraavaksi päiväksi. Saatuamme veneemme kiinni tuli satamamestari kuitenkin sanomaan, että koronan vuoksi he eivät ota vierailijoita vastaan. Kerroin, että nostamme maston täällä huomenna, joten on vähän hassua ettemme saa tässä olla. Satamamestari ilmoitti, että jos annan hänelle 15 euroa, hän katsoo toiseen suuntaan ja saamme olla yötä, mutta meidän on lähdettävä heti pois kun masto on pystyssä. Annoin hänellä rahat ja saimme jäädä yöksi. Taisin tulla huijatuksi, mutta onneksi summa oli pieni.

Elbellä tuli vastaan ensimäinen purjevene.

Löysin vielä illalla ukot jotka olivat tulossa nostamaan mastoa ja satamamestarin. Kaikki tietenkin änkyräkännissä niin kuin tapana on nyt ollut. Maston nostajat olivat fiksuja nuorukaisia, jotka puhuivat hyvää englantia, joten arvelin kaiken menevän hyvin. Sovin heidän kanssaan, että nostetaan masto seuraavana aamuna kello kahdeksan.

Masto pystyyn

Heräsin viideltä aamulta, kun en enää jännitykseltä saanut nukuttua ja aloin tehdä viime hetken valmisteluja maston pystytykseen. Olin toki jo edeltävänä iltana laittanut kaiken valmiiksi, joten valmistelut olivat lähinnä paikkojen siistimistä.

Masto-ukot saapuivat paikalle puoli yhdeksän maissa aamulla ja yhdeksältä masto oli pystyssä ilmaan mitään ongelmia. Nuorukaiset tarjoutuivat trimmaamaan maston ja kiipeämään mastoon säätämään Windexin paikalleen, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Olihan maston pystytyksessä tuntiveloitus, joten halusin hoitaa hommat äkkiä pois. He selvittelivät aamupäivän jos jostain olisi löytynyt autopilottiin sopiva hihna ja olisivat jopa hakeneet sen, mutta valitettavasti mistään ei löytynyt. Maston pystytys kustansi tällä kertaa 60 euroa, sekä lisäksi satamakapteenille maksamani lahjus.

Olimme puoleen päivään mennessä saaneet Alman muutettua jälleen purjeveneeksi ja päätimme siirtyä Travemündiin tekemään viimehetken ostokset ja säädöt. Baltica Marinasta löytyi vielä tilaa ja hintakin oli edullinen 15 euroa sisältäen kaiken.

Mehän olimme kanavilla jo viikon verran täyttänyt Almaa kaljalla, viinalla, viinillä, säilykkeillä ja sen sellaisella. Kävimme vielä samana iltana ostamassa viimeiset tuorekset, apteekkiostokset ja tankit täyteen dieseliä. Nyt Alma oli niin täynnä ruokaa ja muita tykötarpeita, että seuraavaksi käymme kaupassa vasta Turussa. Olimme valmiit purjehtimaan Itämerellä!

Vihdoin purjehtimaan

Tuuli oli täydellisen leppoisa purjehtimisen harjoitteluun kuuden viikon moottoriveneilyn jälkeen. 3-6 m/s myötätuuli liikutti meitä spinaakkerin avustaman mukavaa reilun neljän solmun vauhtia. 15 mailin ihanan purjehtimisen jälkeen tuuli kuitenkin tyyntyi täysin, joten ajelimme loput 15 mailia koneella. Eipä se tuntunut juuri miltään kanavien jälkeen.

Päädyimme ankkuriin Grobenbrode lahteen. Se on sellainen hassu joka suunnalta suojassa oleva matala lätäkkö Fehmarnin eteläpuolella. Ankkurin pito ei ollut paras mahdollinen, koska pohjassa kasvaa paljon meriruohoa. Toisaalta lätäkkö on vain muutaman metrin syvä, joten ankkuri ja sopiva määrä ketjua pitävät tyynessä pelkällä painollaankin veneen paikallaan.

Illalla saimme vielä vieraaksi nuoren pariskunnan pienellä traileripurjeveneellä. Se oli pojan isän vene ja heillä lainassa. Kuskaavat sitä kuulemma joka kesä ympäri Saksan suojaisia purjehdusalueita. Nyt he olivat vuokranneet tästä samasta lätäköstä venepaikan viikoksi. Pojan tyttöystävä oli ensikertaa purjeveneessä ja oli ymmärrettävästi vähän pyörällä päästään. Saattoi siihen vaikuttaa hänen huono englanninkielen osaaminen ja minun jatkuva hölöttäminenkin.

Seuraavana päivänä satoi vettä ja olimme muutenkin vapaapäivän tarpeessa, joten päätimme viettää mukavalla ankkuripaikalla vielä toisenkin yön. Seuraavana päivänä jatkoimme kohti Tanskaa.

Purjehdus Tanskaan

37 mailin purjehdus Tanskan Gedserin satamaan sujui vauhdikkaasti. Tuulta oli 10 m/s välillä takaa ja välillä sivusta. Hurjastelimme isolla ja pieneksi reivatulla genoalla 6-7 solmua koko aamupäivän. Jossain vaiheessa rullasin genoan kokonaan pois, jotta sain vauhdin hidastettua 5 solmun tietämille ja autopilotin toimimaan. Neljä tunnin käsin ohjailun ja hurjastelun jälkeen olin saanut pahimmat purjehdusvajaukset hoidettua ja olin valmis siirtymään matkustajaksi. Aallotkin olivat jo kasvaneet pelottavan isoiksi ja halusin mennä sisälle niitä piiloon.

Gedserin satamaan ajetaan hiekkadyynien välistä pujotellen, joten laskimme purjeet hyvissä ajoin ennen sisäänajoa. Sisään ajaessa oli ylävesi, eivätkä dyynit olleet näkyvissä. Ne silti tappoivat lähes kaiken aallokon, joten satamaan ajo oli kivuton. Eihän vuorovesi ole kuin kymmenkunta senttiä, joten ei siitä tarvitse mitään välittää. Virtauskin on niin olematonta, että silläkään on täällä turha vaivata päätään.

Ensimäinen ruotsalainen vene sitten viime kesän.

Gedser

Satama oli perinteinen itsepalveluperiaatteella toimiva marina. Maksamalla maksuautomaattiin (meidän tapauksessa 26 euroa) sai veneeseen liimattavan tarran ja avainkortin wc/suihku -tiloihin. Hyvin monet Tanskan satamat toimivat samalla lailla ja systeemi on oikeastaan aika hyvä. Joskin se tietenkin mahdollistaa vapaamatkustajat, mutta niitä nyt aina on joka tapauksessa.

Suojassa kovalta ja kylmältä tuulelta.

Illalla naapurivene kutsui meidät drinkeille kertomaan matkastamme. Terttu jäi katsomaan elokuvaa, mutta minä menin viihdyttämään saksalaisia purjehtijoita. Heistä yksi osasi vähän englantia ja kaksi ei laisinkaan. He eivät olleet edes humalassa, joten keskustelu oli hieman vaivaantunutta. Join nopeasti minulle tarjotun viinin, kiitin illasta ja menin katsomaan Tertun kanssa elokuvaa.

Seuraavaksi päiväksi tuuli yltyi 18 m/s, joten päätimme jäädä satamaan. Kävimme paikallisessa kaupassa ostamassa Fazerin salmiakkeja ja tulimme veneellä päivittämään blogia ja syömään salmiakkeja. Tästä on hyvä jatkaa kohti Suomea, kunhan tuuli vähän ensin tyyntyy.

2 vastausta artikkeliin “Tupsahdimme takaisin tutulle ja turvalliselle Itämerelle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s