Vesisadetta, foliohattuja ja hajonnut autopilotti

Saksasta lähdettyämme sää muuttui yhdessä yöksi perinteiseksi suomen kesäksi. Toisin sanoen pitkät kalsarit, villasukat ja karvahatut sai kaivaa esiin. Lisäksi vettä alkoi satamaan ja onkin satanut lähes taukoamatta Saksasta poistuttuamme. Terttu on ollut tyytyväinen, koska hän on kummallinen ja pitää enemmän kylmästä ja koleasta ilmasta.

Näimme pyöriäisen

Pidettyämme päivän tuulta Gedserissä pääsimme jatkamaan matkaa. Purjehdimme 35 mailin päähän Klintholmin satamaan. Tai no purjehdimme puoleen väliin, kunnes tuuli kuoli ja ajelimme lopun matkan koneella. Saimme matkalla hirmuisen vesisateen niskaan ja pakenimme sisälle suojaan. Olimmehan aavalla merellä, jossa ei muita näkynyt. Se oli oikeastaan melko hyvä asia, koska näkyvyyskin heikkeni muutamaksi tunniksi lähes olemattomaksi. Parasta päivässä oli, että näimme ihkaoikean pyöriäisen, eli Itämeren delfiinin. En ole sellaista koskaan aikaisemmin nähnyt.

Kylmää ja tuulista

Autopilotti kaput

Lähdimme seuraavana päivänä ylittämään Ruotsin puolelle 10 m/s sivutuulessa ja melko isossa aallokossa. Heti satamasta poistuttua huomasin, ettei autopilotti suostunut enää ohjaamaan oikein. Voi pahus, edessä oli 40 mailin purjehdus avomerellä, joka olisi tuskaa käsin ohjaten.

Autopilotti oli ilmeisesti saanut edeltävän päivän vesisateessa vettä sisään. Muutakaan selitystä en keksi, koska se oli hajonnut itsestään yön aikana. Eipä se tosiaan mikään ihme ole, koska vekotinhan oli kasassa vain muutamalla kiristysremmillä, eikä ollut näin ollen lainkaan vesitiivis.

Mikä perkele siihen nyt tuli?

Täytyy myöntää, että asia kävi kyllä mielessäni, kun kova vesisade alkoi, mutta en halunnut mennä silloin ulos kastumaan ja rakentamaan pilotille jotain suojaa. Taas sain kärsiä omasta laiskuudestani.

Otin apuun sheet-to-tiller automaattiohjauksen. Jälleen kerran viritys toimi täydellisesti ja Alma kulki kuin junaraiteilla. Suosittelen jokaisen purjehtijan rakentelevan itselleen muutaman kympin sheet-to-tiller -järjestelmän. Se on erinomainen varalaite ja sen kanssa kikkailu on lisäksi todella hauskaa. On yksi hienoimpia kokemuksia saada vene kulkemaan suoraan vain muutaman narun ja kuminauhan ohjaamana.

Sheet-to-tilles ja makeaa menoa. Huomatkaa Tertun hymy, kun ei tarvitse enää hikoilla.

Tuuli kääntyy myötäiseksi

Jossain kohtaa matkaa tuuli kääntyi myötätuuleksi. Tämä on kaikkein vaativin suunta sheet-to-tillerille, enkä ole sitä koskaan saanut kovin hyvin toimimaan. Halusin kokeilla purjehtimista kahdella keulapurjeella, koska en ole sitä ikinä avomerellä kokeillut ja nyt tuuli oli siihen hommaan täydellinen.

Otimme siis isopurjeen alas, jonka jälkeen käytin isopurjeen puomia genoan spiirapuomina. Näin sain genoaa enemmän auki ja lisäksi spinnupuomi jäi vielä vapaaksi toiselle keulapurjeelle. Tämän jälkeen asensin irrotettavan dyneemastaagin ja nostin fokan ylös. Spiirasin sen spinnupuomilla toiselle puolelle ja homma oli valmis. Tästä tuli heti lempisettini kovempaan myötätuuleen avomerellä.

Tuplakeulalla myötätuuleen.

Meno oli vakaata ja mukavaa. Puolelta toiselle rullaaminen väheni heti puolella, kun toisen purjeen nosti ylös. Lisäksi ei ollut riskiä vahinkojiipistä, eikä mikään purje läpyttänyt aallokossa. Vedin vielä molemmista skuuteista köydet pinnaan ja näin oli automaattiohjauskin hoidettu. Aivan täydellisesti se ei toiminut, mutta riittävän hyvin kuitenkin. Luulen, että jos genoa olisi rullattu pienemmäksi ja toinen purje olisi ilman puomia, saisi homman toimimaan täydellisesti. Silloin tietenkin menettäisi puomitetun purjeen edun, mutta toisaalta vene kulkisi kuin raiteilla. Tuplakeulalla oli mahdollista ajaa lähes 30 astetta puolelta toiselle, joten pieni mutkittelukaan ei menoa haittaisi.

Tanskasta Ruotsiin purjehdus oli yksi parhaimmista purjehduspäivistä mitä Itämerellä olimme tähän mennessä kokeneet. Terttu saattaa olla asiasta eri mieltä, koska hän kärsi koko matkan merisairaudesta.

Ruumiinavaus autopilotille

Päädyimme Ruotsiin Trelleborgin itäpuolella olevaan pieneen kalastajakylään. Satamasta ei löytynyt mitään henkilökuntaa, eikä maksuautomaattia, mutta kaikki suihkujen ja vessojen ovet olivat auki. Vietimme siis satamassa kaksi mukavaa yötä täysin ilmaiseksi.

Annoin täällä myös puhelinhaastattelun Ilta-Sanomille, jotka julkaisivat seikkailuistamme jutun. Jutun myötä blogiin tuli ennätysmäärä kävijöitä ja paljon kommentteja. Tervetuloa kaikki uudet lukijat seuraamaan meidän toilailuja.

Ruotsin etelärannikon rannat ovat täynnä mätänevää ja pahanhajuista levää.

Purin pilotin täysin osiin ja kuivattelin sitä lämmittimen edessä toista tuntia. Kuivattelun jälkeen uitin koko härvelin CRC:ssä ja hämmästyksekseni se alkoi toimimaan. Pistin osat paikalleen ja käärin vielä koko aparaatin elmukelmuun, ettei vettä vahingossakaan pääsisi enää laitteen sisälle.

Elmukelmu pilotti

Seuraavana päivänä mokoma kapine ei enää toiminut. Kirosin sen syvimpään helvettiin ja heitin sen nurkkaan. Soitin lähes kaikki Ruotsin venetarvikeliikkeet läpi, jos jostain olisi löytynyt uusi pilotti. Yhdestäkään ei löytynyt ja kuulemma jopa Simradin tehtaalta oli pilotit loppu.

Lopulta soitin luottovenetarvikeliikkeeseeni SVB24:jään ja heiltä löytyi hyllystä muutama yksilö. Valitettavasti se oli kalliimpi ja hienompi malli, mutta muutakaan ei ollut tarjolla. 460 euroa köyhtyneenä onnistuin saamaan uuden pilotin toimitettua Kalmarin turistitoimistoon. Enää pitäisi päästä Kalmariin.

Ystad

Kalastajakylästä jatkoimme 25 mailin päähän Ystadiin. Ystad on tuttu Wallander-elokuvista ja olenkin siellä halunnut aina käydä. Matkan teimme koneella ajaen, koska tuulta ei ollut tarjolla. Koko matkan satoi taas vaihteeksi vettä. Olen huomannut, että muutaman vuoden vanha Helly Hansenin purjehduspukuni on ehkäpä vielä huonompi kuin aikaisempi Henry Loidin pukuni. Luulen, että pysyisin sateessa kuivempana kääriytymällä vaikka jätesäkkiin.

Vaikka oli kylmä ja märkä, ostimme jäätelöt. Olihan vielä elokuu.

Kävimmekin Ystadissa koluamassa paikalliset tavaratalot, jos olisi löytynyt vaikka ihan tavallinen muovinen sadeasu. Ei löytynyt, joten matka saa jatkua märkänä. Kunnollinen purjehduspuku maksaisi kutakuinkin saman mitä maksoin Almasta, joten luonnollisesti en ole sellaista hankkimassa. Taidan hankkia jostain ammattikalastajien käyttämän PVC-sadeasun. Sellainen pitää taatusti vettä ja hintakin on halpa. Eihän sellainen mitään hengitä, mutta harvemmin veneessä mitään hikiurheilua tulee harrastettua.

Ystad on muuten äänestetty Ruotsin kauneimmaksi kaupungiksi ja sellainen se onkin. Tai siis näin Terttu kertoi, koska minä en jaksanut lähteä kauppareissun jälkeen katselemaan nähtävyyksiä.

Kaunis talo Ystadissa

Simrishamn

Ystadista jatkoimme 10-13 m/s sivutuulessa ja isohkossa aallokossa kohti Simrishamnia. Sheet-to-tiller hoiti homman melko hyvin, joten 30 mailin purjehdus sujui mukavasti, joskin töyssyisesti. Aina välillä aalto heitti Alman sivuun kurssista, jonka jälkeen piti käsin kääntää vene takaisin oikealla kurssille. Matka oli silti leppoisaa ja välillä menimme yli tunninkin ilman, että kurssia piti korjata.

Simrihamnissa oli maksuautomaatti, johon maksamalla sai kortin, jolla pääsi palveluihin käsiksi. Hinta oli 20 euroa, plus viiden euron pantti kortista, johon oli talletettu viisi euroa rahaa sähköä varten. Tämä on hyvin yleinen systeemi Tanskassa ja Ruotsissa. Kukaanhan ei tule ikinä tarkastamaan montako päivää on maksanut, joten yhdellä maksulla voi satamassa olla vaikka viikon.

Ystadissa oli hienoja perinneveneitä.

Jälleen uusia tuttavuuksia

Simrishamnissa tapasimme mukavan brittiläisen pariskunnan. Heidän vene oli ollut kaksi vuotta Turussa säilössä. Viime vuonna mies oli joutunut leikkaukseen ja purjehdus jäänyt siltä vuodelta väliin. Tänä vuonna koronavirus oli haitannut suunnitelmia. He olivat hyvin ihastuneita Turun saaristoon ja Itämereen ylipäätänsä.

Tapasimme myös hollantilaisen pariskunnan, jotka asuvat Etelä-Afrikassa talvet ja täällä veneessä kesät. Hetken rupateltuamme mies osoittautuikin kunnon foliohattusedäksi. Yleensä näitä on hyvin vähän purjehduspiireissä, mutta jotenkin ne muutamat aina lyöttäytyvät meidän seuraan. Siis sellaiset kunnon Suomi irti EU:sta, markka takaisin, rajat kiinni ja koronavirus on vain keksittyä -tyypit. Nämä ovat pahempia paasaajia mitä vegaanit, millaiseksi tosin melkein itsenikin lasken.

Jossain vaiheessa minun oli pakko mennä hakemaan kaljaa ja poistua tilanteesta. Meinasin jo kaivaa foliopaketin, tehdä siitä hatun ja tulla ulos se päässäni, mutta onneksi Terttu onnistui vaihtamaan aihetta.

Foliohattusetä juttusilla

Tästä lähdemme jatkamaan kohti Hanö-saarta. Siellä on kuulemma ihka oikea sauna! Siis sellainen mihin saa oikein luvan kanssa heittää vettä ja kiukaassa on jopa kiviä. En malta odottaa. Viime kerrasta on kulunut yli vuosi. Kohti saunaa ja Suomea!

Yksi vastaus artikkeliiin “Vesisadetta, foliohattuja ja hajonnut autopilotti

  1. Tähän pitää vähän ilkeillä. Silloin 2012, kun toimme venettämme välimereltä kotiin vetäisimme Ystadista karlskronaan 12,5h legin parhaissa surffeissa navigaattori (18″ läppäri) näytti 13 solmua nopeudeksi. Ystadista lähti meidän kanssa samaan aikaan ”virallista” reittiä , kaupallisen sataman kiertäen kaksi n.40ft saksan lipun alla purjehtivaa venettä. Me suomalaistyyliin ajoimme lyhintä reittiä kaupallisen sataman läpi. No, nämä saksalaiset saivat meidät melkein kiinni siinä vaiheessa, kun käännytään koti Hanöbucktetin pohjoiskulmaa. Tuuli oli sopivasta suunnasta n.8-10m/s viritin virsarin ja aloitin käsiajon. Aalto oli tuollaista 1-1,5m liki peräntakaa. Niimpä vene lähti suffiin noin jika kolmannella aallolla. ilman surffeja vauhtia oli se 6S. Vaimolta kysyin pitäisikö näille saksalaisille vilkuttaa ja hän kysyi menivätkö ohi (oli pojalle laittamassa aamupalaa byssassa), totesi ei, kun jäävät kuin seisomaan. Karlskronassa olimme jo käyneet kaupungilla syömässä ja kaupassa, kun tulimme takaisin veneelle vanhempaa miestä seisoi venettämme ihmettelemässä. Kyselsivät mikä se on, näyttää ihan Fin Flyer 31 veneeltä. Vastasin, että niinhän se on, johon toinen sitten hän ymmärtää miksi he eivät pysyneet perässä. Tämä herra oli ollut kilpailemassa aikanaan (1979) suomessa 1/2ton cup MM kisoissa ja purjehtinut siellä Jussi Bremerin Tuula VI venettä vastaan ja ihmetellyt veneen nopeutta. Meidän s/y Inka on mahongista West system rakennettu huomattavan kevyt pursi. on siis 31ft köli 1300kg ja veneen kuivapaino n.2700kg. On kaikkiin muihin tuulensuuntiin kiva purjehdittava, mutta luovilla kärsii runkomuodostaan ja on erittäin kova.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s