Olemme kotona, joten on tilinpäätöksen aika

Viimeisestä päivityksestä pääsi vierähtämään yli kuukausi, mutta kuten ounastelin, kirjoitan tätä juttua kotisohvalla istuen. Eli olemme päässeet turvallisesti takaisin Suomeen ja onnistuneet hankkimaan maakodin.

Takaisin Suomeen

Furusundista ajelimme peilityynessä kahdessa päivässä koneella Korppoon Verkkanille. Tylsähän tuollaista yli 100 mailin matkaa oli koneella ajella, mutta halusimme nopeasti turvaan, ennen Aila-myrskyä.

Viimeiset kesäkelit Ahvenanmerellä.

Tullessamme Verkkanille auringonlaskun aikaan ihmettelin, että mikä hippi siellä istuskelee laiturilla. Päästyämme lähemmäs kävikin ilmi, että Hippi-Matias oli seurannut matkaamme AIS:in avulla ja oli tullut meitä vastaan. Vietimme hauskan illan ja juhlistimme jälleennäkemistä.

Hippi-Matias oli laiturilla vastassa.

Nauvoon turvaan

Seuraavana päivänä siirryimme aikaisin aamusta Nauvon vierasvenesatamaan turvaan Aila-myrskyä. Tuuli alkoi jo yltyä saavuttuamme satamaan. Maksoimme kännykkä-apilla 60 euroa kahdesta vuorokaudesta ja aloimme valmistautua tulevaan myräkkään. Sidoimme Alma totuttuun tapaan hyvin kiinni ja poistimme kannelta kaiken irtotavaran. Varmistin vielä spinnufallilla, että keulapurje ei pääse vahingossakaan aukeamaan kovassa tuulessa.

Nauvoon mennessä nousi sumu.

Nauvo osoittautui oikein suojaiseksi paikaksi, eikä myrsky meitä juuri häirinnyt. Muutama päivä kului kuin siivillä kävellen lähialueella ja rupatellen muiden veneilijöiden kanssa suomeksi!

Yksi herrasmies oli viettänyt aikaa Norjan vuonoilla ja oli nyt matkalla takaisin Helsinkiin. Toinen vanhempi pariskunta oli keväällä jäänyt eläkkeelle ja myynyt omaisuutensa. He olivat lähteneet purjehdusmatkalle, mutta korona oli pakottanut heidät jäämään Suomeen. Tämä oli tietenkin erittäin harmillista heidän kannaltaan. He olivat vielä sen verran vanhoja, että heidän kuntonsa tuskin montaa vuotta enää mahdollista purjehtimista. Kannattaakin lähteä nuorena matkaan ja unohtaa heti alkumetreillä sellainen ”sitten eläkkeellä” ajattelu.

Nauvosta löytyi läjä vanhoja hautakiviä.

Bongasimme Nauvossa rantakiville ajelehtineen FE83 veneen, jota myrsky riepotteli. Otin siitä videon ja laitoin erinäisiin purjehtijaryhmiin omistajan löytymiseksi. Lopulta omistaja löytyi, video päätyi Turun Sanomiin ja joku kävi jopa uimassa köysiä ja ankkureita veneeseen. Saunassa kuulin, että veneestä oli peräsin mennyt poikki ja tippunut pois.

Rannalle ajautunut FE83.

Jälleennäkeminen turkulaisten purjehtijoiden kanssa

Aila-myrskyn tyynnyttyä sopivasti perjantaiksi pääsimme siirtymään Ekholmin luonnonsatamaan odottamaan ystäviämme. Iltaan mennessä paikalle oli saapunut Taikatuulia, Hoppetossa ja Meriheili. Melkein sama porukka joka oli meitä saattamassa matkaan. Vietimme Ekholmissa huuruisen yön ja siirryimme seuraavana päivänä Karhuluotoon saunomaan. Ympyrä oli näin sulkeutunut, koska Karhuluoto oli ensimmäinen etappimme lähtiessä.

Karhuluoto oli se paikka, mikä oli täynnä raisiolaisia idioottimoottoriveneilijöitä. Vannoin silloin, etten enää ikinä tule kyseiseen paikkaan uudestaan. Karhuluoto ei jättänyt taaskaan kylmäksi. Samat idiootit olivat jälleen paikalla. Lisäksi partiolippukunta Kuusiston Linnanyrjänät olivat parkkeeranneet valtavan veneensä kylkiparkkiin, vieden näin puolet laiturista.

Taikatuulia menee ohi.

Kotiin

Sunnuntaina purjehdimme Karhuluodosta Pansioon. Asunnon saisimme vasta seuraavana päivänä, mutta emme uskaltaneet jäädä yksin hullujen kanssa Karhuluotoon. Vietimme viimeisen yön Pansion satamassa. Oli todella outoa olla pitkästä aikaa Turussa. Onneksi avaimeni toimivat vielä sataman portteihin, joten pystyimme tilaamaan Foodoralla pitsat iltapalaksi.

Laiskasti kohti Pansiota.

Ystäväni Teemu siirsi Pansiosta veneensä Jyväskylään, joten hänen paikkansa jäi tyhjäksi. Saimme Alman siihen mukavasti parkkiin. Mattias taas oli järjestänyt minulle pukin ja talvipaikan satamasta. Kalustettu asunto taas löytyi äitini työkaverin kautta. Pääsimme siis todella helposti valmiiseen pöytään ja siirtyminen takaisin maaeläjäksi oli helppoa. Joskin ensimmäisen viikon heräilin tarkastamaan köysiä tai ankkuria, koska en muistanut asuvani kerrostalossa.

Lähtö Pansiosta kohti tulevaa maakotia.

Nyt kun Terttu on palannut töihin ja olemme jo useamman viikon asustelleet maissa, tuntuu kuin emme olisi missään käynytkään.

Ensimmäinen ilta maakodissa.

Pakenin takaisin merille

Kerkesin asumaan viikon kuivalla maalla, kunnes jo kyllästyin siihen ja pakenin takaisin merille. Tällä kertaa tosin Taikatuulian miehistönä. Kävimme Hippi-Matiaksen kanssa tekemässä vielä viimeisen purjehduksen. Viihdyimme vesille viisi päivää ja kävimme Utössa saakka.

Leppoisaa menoa poikien purjehduksella.

Matkalla Utöseen tapasimme Heikin. Heikkiin ja Outiin tutustuimme Amsterdamissa heidän mennessään Kanarialle. He kerkesivät hieman meitä ennen Suomeen ja Heikki oli nyt kaverinsa veneellä myöskin kesän viimeisellä purjehduksella.

Jossain Nauvon etelä-puolella otimme purjeet alas ja sidoimme veneet lautaksi. Lilluimme siinä useamman tunnin ja söimme Heikin tarjoilemaa herkullista linssikeittoa. Linssikeiton syömisen ohessa suunnittelimme tietenkin tulevia purjehdusmatkoja.

Lounastauko jossain Saaristomerellä.

Koko reissun tilinpäätös

Aikaa kului 16 kuukautta. Alkujaan reissuun oli varattu vuosi enemmän, mutta muun muassa korona pakotti lopettamaan leikin ennen aikojaan. Maileja tuli karvan verran vajaa 5000 mailia, joista kanavilla moottoriveneenä noin 1500 mailia. Sulkuja suoritimme yli 400 kappaletta, sekä monia tunneleita ja kaksi hissiä. Kanavat olivat meidän molempien mielestä yksi reissun kohokohdista, vaikka alkujaan pidin niitä vain keinona päästä Välimerelle.

Ikävintä matkassa oli kolmen kuukauden koronakaranteeni Sardiniassa. Sillä oli suuri vaikutus siihen, että päätimme kääntyä kohti kotia. Myöskään talvesta en erityisemmin pitänyt, mutta se oli niin lyhyt, ettei se alkanut vielä häiritsemään.

Rahaa kului koko matkan aikana yhteensä 16917 euroa, eli keskimäärin 1057 euroa kuukaudessa. Tietenkin aloimme käyttämään rahaa aika liberaalisti heti kun aloimme suuntaamaan kohti kotia, joka nosti kulutusta melko paljon. Ensimmäisenä vuotena keskikulutuksemmehan oli alle 900 euroa kuussa.

Jee kavereita!

Ruoka

Ruokaan ja juomaan kului keskimäärin 500 euroa kuukaudessa, joka on 50% kokonaiskulutuksesta. Olisimme voineet toki säästää tässä paljonkin, mutta pidämme hyvästä ruuasta.

Herkkuruokaa Hippi-Matiaksen ja Siirin luona.

Tiedän purjehtijoita, jotka seilaavat Kreikan saaristossa alle 500 euron kuukausibudjetilla, syöden pelkkää riisiä. He pitävät meitä miljonääreinä, koska saatamme joskus ostaa yli kolmen euron viinipullon, sekä pähkinöitä ja paikallisia juustoja. Käymme kaiken lisäksi kerran viikossa ulkona syömässä.

Satamat

Satamamaksuihin kului 2717 euroa, eli keskimäärin 169 euroa kuussa. Tämä vastaa noin 16% kuukausibudjetistamme. Jos olisimme päässeet talveksi johonkin halpaan satamaan, emmekä olisi joutuneet kolmen kuukauden koronakaranteeniin, olisi summa noin 100 euroa kuukaudessa.

Furusundin satama maksettiin automaattin ja maksoi 15 euroa yöltä.

Valitsemalla satamat tarkkaan ja viettämällä suurimman osan ajasta ankkurista on mahdollista säästää satoja euroja. Välimerellä purjehtiessa menimme satamaan vain sään pakottaessa. Kanavilla satamat ovat taas lähes ilmaisia ja Itämerelläkin yleensä muutaman kympin luokkaa. Kalleimmat satamamaksut taisimme kokea Korsikan Bastiassa, 55 euroa yöltä.

Veneen huolto

Veneen korjaukseen ja varaosiin kului reissun aikana noin tuhat euroa, eli noin 60 euroa kuukaudessa. Jos olisimme olleet vuoden pidempään olisi Alma pitänyt nostaa kuiville pohjan kunnostusta varten. Tämä olisi maksanut noin 500 – 1000 euroa. Myös isopurje vetelee viimeisiään, joten senkin uusiminen olisi tullut ajankohtaiseksi. Pidemmällä reissulla veneen huoltoihin kuluu vuodessa noin 10 – 20 % veneen arvosta. Tämä riippuu tietenkin valtavasti siitä missä kunnossa vene lähdettäessä on.

Vaihdoin koneeseen öljyt.

Diesel

Dieseliin kului 974 euroa, eli noin 60 euroa kuukaudessa. Tästä tietenkin lähes puolet kului kanavilla körötellessä. Pienellä yksipyttyisellä 10 hevosvoimaisella dieselillä körötellessä ei saa itseään konkurssiin, vaikka ajelisi maailman tappiin saakka.

Paljonko pitää olla rahaa, että voi lähteä purjehtimaan maailman ääriin

To be truly challenging, a voyage,like a life,must rest on a firm foundation of financial unrest. Otherwise you are doomed to a routine traverse

Sterling Hayden

Kirjanpidosta voidaan vetää johtopäätös, että kahdelle henkilölle tonni kuussa riittää matkabudjetiksi mihin tahansa maailman kolkkaan. Olettaen tietenkin, että matkaajat ovat velattomia ja heidän veneensä on suhteellisen yksinkertainen 25 – 35 jalkainen purjevene. Itse asiassa sanoisin, että suhteellisen säästeliäästi elävä pariskunta pärjää helposti kymppitonnilla vuoden reissussa.

Kymppitonni vuodessa riittä maailman laidalle saakka.

Minä

Koska rahan tienaaminen reissussa onnistuu helposti etätöiden avulla, matkakassaksi riittää vuoden tai parin budjetti ja 5000 euroa varalta sijoitettuna. Eli käytännössä lähes kuka tahansa töissä käyvä voi alle viidessä vuodessa hankkia velattoman veneen ja kerätä riittävästi säästöjä muutaman vuoden matkaa varten.

Voin kokemuksesta kertoa, että matka alkaa silloin, kun päätös matkasta on tehty, eli monta vuotta ennen itse varsinaista matkaa. Voin myös kertoa, että matkan jälkeen olo on aika tyhjä ja elämältä puuttuu ikään kuin päämäärä.

Kannustan kaikkia purjehdusmatkaa unelmoivia ryhtymään tuumasta toimeen ja lyömään lähtöpäivämäärän lukkoon. Ongelmana ei ole raha, vaan puolison saaminen mukaan ja ystävien sekä sukulaisten jääminen Suomeen.

Olemmekin nyt palattuamme viettäneet paljon aikaa ystäviemme kanssa.

6 vastausta artikkeliin “Olemme kotona, joten on tilinpäätöksen aika

  1. Sinun blogia on kyllä ollut hauska lukea. Älä hävitä näitä. On monta hyödyllistä vinkkiä.

    Tykkää

  2. Tuossa kun istut peltorit päässä, niin onko käynyt mielessä asentaa stereot veneeseen? Olen itse pohtinut useamman kaiuttimen järjestelmän tekemistä. Siinä varmaan pitäisi ottaa huomioon VHF viestintä, jottei ne jäisi parhaiden tanssibiisien alle ja kuulumattomiin.. Tänä kesänä oli Bluetooth kajari matkassa, mutta välillä kaipasin ihan perinteisiä radiolähetyksiä.

    Tykkää

    1. Bluetooth kajari ja vastamelukuulokkeet riittävät mainiosti. Kännykässäni on FM- radio, joten radionkin kuuntelu onnistuu. Automankat kuluttavat paljon virtaa (1ah) ja laipioihin ruuvattujen kajareiden äänenlaatu usein kaameaa. Laadukas bluetooth kajari toimii yhdellä latauksella viikonlopun, äänenlaatu on hyvä, ja volumea on taatusti riittävästi. Pidän käsi- VHF puhelinta ulkona (tai siellä missä olen), jos on tarvetta. Yleensä se on sammutettuna laatikossa, enkä jaksa viestinnästä päätäni vaivata. Vastamelukuulokkeisiin olen todella ihastunut ja ne onkin nykyään syrjäyttänyt oikeastaan kaikki muut äänentoistolaitteeni.

      Tykkää

  3. Ihanan rehellistä ja aitoa tekstiä. Täytyy lukea ajan kanssa kokonaan. Mulla on NF-purjevene ja samanlaisia pohdintoja Itämeren seilauksilla ja veneessä asumisesta on tullut vastaan, kuin teillä.

    Tykkää

    1. Moi Ville. NF on varmasti hauska paatti purjehtia. Välillä itsekkin haaveilen vähän sporttisemman paatin perään. Onneksi kesään ei ole enää pitkä aika. Kiitos kommentista ja kiva kun olet lukenut blogia.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s