Apua, Alma vuotaa ja mitä sitten syötäisiin

Löysimme todellakin Almasta pienehkön vedenalaisen vuodon, mutta palataan siihen myöhemmin. Haluan ensin kertoa hieman meidän ruokailutottumuksistamme.

Olbian Doppio Malto -panimossa syömässä paikallisten kavereiden kanssa.

Ituhipit veneilevät

Ruokailukulumme ovat vajaa 400 euroa kuukaudessa sisältäen ulkona syömiset ja juomiset. Nyt talvella olemme kuluttaneet huomattavasti enemmän, koska kaupat ovat vieressä ja houkutus käydä shoppailemassa herkkuja on liian suuri. Heti kun lähdemme matkaan, tiedän ruokakulujen tippuvan, koska kauppaan pääsee yleensä vain kerran viikossa tai harvemmin.

Maltillisiin ruokakuluihimme vaikuttaa myös se, ettemme syö punaista emmekä valkoista lihaa. Terttu on ollut vegetaristi täysi-ikäisestä lähtien ja hän tartutti sen myös minuun vuosien saatossa. Välillä syömme kyllä juustoa laittoman paljon ja minä saatan sortua lihaan ravintolassa, mutta veneessä syömme aina kasvisruokaa (grillimakkara lasketaan kasvikseksi).

Mereneläville minä taas olen allerginen ja Terttu ei niistä välitä, joten niitäkään ei meidän ruokapöydästämme löydy. Tässä säästyy pitkä penni, kun sisäfileet, kanantissit ja osterit jäävät kauppaan.

Ituhipit menivät sekaisin Olbian tuorestarjonnasta

Onhan Almassa toki jääkaappi. Pitäähän meidän saada kaikki ne herkulliset juustot johonkin säilytykseen ja kylmä kaljakin maistuu silloin tällöin. Puhumattakaan raikkaasta proseccosta. Koska jääkaappia ei ole sullottu täyteen lihatuotteita, mahtuu sinne paljon kaljaa.

Tekosyy valtavalle kaljamäärälle on se, että ne toimivat mainioina kylmäkalleina. Jääkaappi käy päivisin auringon paistaessa täysillä ja auringon laskiessa sammutamme sen. Koppa jäistä kaljaa hyvin eristetyssä boksissa pitää sen kylmänä aamuun saakka. Tällöin jääkaappi ei kuluta virtaa pimeään aikaan, eikä se pidä myöskään mitään ääntä.

Lempimausteemme vegaaninen Sriracha majoneesi, joka ei tarvitse edes jääkaappia!

Alman aurinkopaneelit tuottavat normaalina kesäpäivänä huomattavasti enemmän virtaa mitä akuissa on tilaa, joten on järkevää käyttää ylimääräinen sähkö kaljan kylmettämiseen. Tällöin kaikki akkujen kapasiteetti on käytössä pimeään aikaan muille sähkölaitteille.

Jääkaappi on ehdottomasti meidän sähkösyöpöin laite ja heti sen jälkeen tulevat läppärit. Läppäreidenkin käytön voi koittaa ajoittaa aurinkoiseen aikaan ja käyttää niitä illalla niiden omalla akulla. Eksyin hieman aiheesta, joten palataanpa takaisin sapuskaan.

Monesti meiltä kysytään ”Mitä te oikein siellä syötte?” Vastaus kuuluu yleensä ”Ööö.. Ruokaa.” Tottakai ihanteellisinta olisi, että lähitorilta saisi haettua päivittäin tuoreita vihanneksia, jolloin paljoa muuta ei enää tarvitsisikaan. Koska veneessä asuminen asettaa tietenkin joitan rajoitteita ruoan saatavuuden ja säilyvyyden suhteen, kerron hieman perussyömingeistämme.

Veneilijän superfoodit

Nyt en tarkoita mustikoita tai mitään kuivattua avaruusruokaa, vaan papuja ja palkokasveja. Ne ovat meidän luottoruokaa ja itse asiassa erittäin terveellistä ja kuitupitoista ravintoa. Ne myös sisältävät riittävästi proteiineja täyttämään päivittäisen proteiinitarpeen. Kaiken lisäksi ne vievät vähän tilaa ja säilyvät melkein ikuisesti. Täydellistä veneruokaa siis.

Papuja ja palkokasveja on vaikka mitä. Niitä löytyy varmasti jokaiseen makuun sopivia. Niitä voi ostaa valmiina purkissa tai kuivattuina. Meillä on mukana yleensä vähän purkitettuja ja paljon kuivattuja. Kuivatut ovat melkein ilmaisia, ne säilyvät likipitäen ikuisesti ja maistuvat paremmilta. Tölkkikamat ovat aina melko suolaista mössöä, mutta koska ne ovat käteviä, syömme kyllä niitäkin.

Papuja ja palkokasveja voi myös idättää, jolloin voi saada pitkälläkin purjehduksella tuoretta itusalaattia. Täytyy kyllä myöntää, että emme ole vielä ikinä idättäneet veneessä muuta kuin vahingossa pilssissä linssejä. Kotona idätimme säännöllisesti ja se sujui hyvin helposti. Jahka keksin jonkun järkevän idätysastian aloitamme idätyspuuhat varmasti täälläkin.

Herkkusalaatti havinaisella soijalisällä.

Linssi on kuningas

Linssi on ehdottomasti kätevin palkokasvi. Niitä saa sekä purkitettuna tai kuivattuna, mutta purkkilinsseissä ei ole veneellä paljoa järkeä. Turhaa viedä arvokasta tilaa linssisäilykkeillä kun kuivatutkin toimivat superhelposti. Suurin osa linsseistä ei vaadi lainkaan liottamista, eli niitä voi käyttää sellaisenaan suoraan pussista.

Proteiinia linsseissä on huimat 24 %,, joten linssisapuska pitää pitkään kylläisenä. Linssejä saa ainakin punaisena, vihreänä ja mustana. Punainen on halkaistu, eikä sitä näin ollen voi idättää. Punaisesta tulee hieman mössöisempää sapuskaa ja kokonaisista saa enemmän pureskeltavaa.

Linsseistä voi tehdä vaikka linssipullia (hämmentävän lihamaisia) tai linssikeittoa.

Maanmainio linssikeitto

Tässä esimerkki superhelposta ja hyvästä linssikeitosta

Ainekset:
• 1-2 sipulia
• reilusti valkosipulia
• chiliä (oman maun mukaan)
• jotain mausteita mitä kaapista löytyy (esim. garam masala sopii tähän hyvin)
• suolaa ja pippuria
• 2 dl linssejä (punaisia tai vihreitä)
• 2 dl kookosmaitoa / kermaa / maustamatonta jugurttia
• 1 tlk tomaattimurskaa
• sopivasti kasvislientä
• perunaa / porkkanaa tai mitä vaan vihanneksia jos sattuu olemaan

Valmistus:
Paiskaa sipulit, chilit ja mausteet kattilaan ja lorauta öljyä perään. Kuullota sipuli. Lisää kattilaan tomaattimurska, kasvisliemi ja linssit. Kasvislientä menee noin 1-2 tomaattimurskapurkillista kattilan koosta riippuen. Heitä muut vihannekset myös joukkoon, jos sellaisia nurkista löytyi. Kun linssit ovat kypsiä, nakkaa mukaan kookosmaito tai jokin vastaava. Voit myös jättää keiton kirkkaaksi jolloin se on myös kevyempää. Keitto onkin nyt valmista syötäväksi. Jos haluat voit myös soseuttaa sen sauvasekoittimella.

Linssikeittoa ja salaattia

Eläköön kikherne!

En tiedä mihin lahkoon nämä nyt oikeastaan kuuluvat, mutta ovat ylen käteviä ja hyviä. Niitäkin saa purkitettuna ja kuivattuna. Ainoa miinus on, että kuivatut vaativat yön yli liotuksen ja melkein tunnin keittämisen. Teemmekin yleensä satamassa sähköhellalla niitä kerralla ison satsin jääkaappiin. Tarvittaessa käytämme myös purkitettuja kikherneitä. Kikherneissä on muuten häkellyttävä 27 % proteiinia.

Kikherneitä voi paahtaa pannulla ja rouskuttaa ihan sellaisenaan tai lisätä vaikka kasviskeiton joukkoon. Niistä voi myös tehdä herkullisia falafeleja tai vaikkapa hummusta.

Tuomaksen herkkuhummus

Tässä todella helppo hummusresepti.

Ainekset:
• kikherneitä
• valkosipulia
• tahinia
• sitruuna
• suolaa, pippuria, jeeraa, hieman hunajaa

Valmistus:
Hummuksen voi tehdä purkitetuista tai kuivatuista kikherneistä. Purkitetuista on helpompi tehdä, koska ne on niin vettyneitä, mutta molemmista tulee hyviä. Homman nimi on se, että kaikki aineet heitetään kulhoon ja survastaan sauvasekottimella sileäksi. Simpsalapim hummus on valmis. Mukaan voi laitaa melkein mitä tahansa. Chiliä, aurinkokuivattuja tomaatteja, porkkanaa, mitä nyt sattuu olemaan. Määrät menevät oman maun mukaan. Kaikkia ainesosalistassa olevia aineitakaan ei tarvitse laittaa, kunhan nyt kikherneitä laittaa niin, hyvää hummusta siitä tulee.

Tämä hummus sopii leivän päälle tai oikeastaan mihin tahansa ruokaan lisukkeeksi. Olen joskus syönyt ihan sellaisenaan suoraan lusikalla purkista.

Pavut rokkaa

Kaikkihan nyt tykkää pavuista. Mikäpä sen parempaa krapula-aamuna, kuin paistettu muna ja valkoiset pavut tomaattikastikkeessa kyytipojaksi. Papuja on miljoona eri sorttia ja me kulutamme niitä kaikkia.

Pavuista voi tehdä vaikka herkullista papuoliivitahnaa sauvasekoittimella ja nautiskella sitä vastaleivotun leivän kanssa.

Entäpä soijarouhe ja ne muut vegehömpötykset

Ne ovat kaikki todella kivoja, mutta lähes mahdotonta löytää täältä. Suomessa kauppojen hyllyt notkuvat kaikennäköisiä kasviproteiineja, mutta täällä ne ovat harvinaista herkkua. Jopa ihan tavallisen soijarouheen löytäminen on lähes mahdotonta. Puhumattakaan seitanista tai quornista. Pavut ja palkokasvit siis kunniaan.

Täällä itse asiassa kaupoissa on lähes pelkästään paikallisia satokausituotteita. Sen tietenkin ymmärtää, kun satoa tulee ympäri vuoden. Suomessa samaa menetelmää käyttäen tarjolla olisi varmasti vain perunaa ja kaalia, sekä kesällä bonuksena mansikoita. Siinä saisi kokki jo käyttää mielikuvitusta.

Juureskeittoa valmistumassa

Munalla töihin ja proteiinipatukalla takaisin

Miettimättä sen enempää kanojen oloja tai munantuotannon egolokisuutta, on kanamuna yksi veneilijän superfoodeista. Se on pieneen kätevään pakettiin pakattu proteiini- ja energiapommi. Kovaksi keitetty muna tai kaksi säilyy vaikka purjehdustakin taskussa ja sellaisen voi tunkea naamariin pahimman nälän yllättäessä. Munat ovat myös naurettavan halpoja ja niitä löytyy joka ikisestä kaupasta.

Munia tarvitaan myös suklaalettuihin.

Samaan tarkoitukseen käytämme kyllä myös proteiinipatukoita. Olen oppinut tämän tavan eräältä purjehtijakaverilta. Ne ovat melko keinotekoisen makuisia pötköjä, mutta siinä vaiheessa, kun tuulta on 20 m/s ja laiva meinaa ajaa yli, ovat ne aivan mahtavia ravinnonlähteitä. Niillä pystyy siirtämään nälkää eteenpäin tunteja ja pysymään jotenkuten tolkuissa.

Muita supernopeita ruokia hädän ylläyttäessä ovat pussikeitot (sieni on paras) ja pestopasta/valkosipulipasta. Ostimme joskus pussipastoja, kunnes tajusimme, että samalla vaivalla keittää normipastaa ja heittää sinne vähän pestoa tai muuta kaveriksi.

Alman kaapista löytyy lähes poikkeuksetta:

  • kahvi, espresso, tee (kofeiini on paras laillinen huume)
  • täysjyväpasta eri muodoissa
  • leipää (riippuen saatavuudesta, näkkileipä on paras säilymään)
  • oliivit kivillä ja ilman
  • maissinjyvät (syömme aivan liikaa popcornia)
  • pähkinöitä (näitä hamstraamme lidlistä)
  • mysli ja kauraleseet (saatavuus välillä heikkoa, kannattaa ostaa useampi pussi kerralla)
  • vihreä ja punainen pesto
  • tumma suklaa
Tuoreet yrtit tuovat ruokaan kivan lisän.

Sapuskan säilytys

Epämääräiset muovipussit ja vettyneet pahvipaketit olivat melko normi sapuskansäilytystapa aikaisemmassa kimppaveneessäni. Mitäpä sitä muuta voisi kolmelta äijältä odottaakaan. Me (lue Terttu) olemme päätyneet Almassa hieman järjestelmällisempään systeemiin.

Ensinnäkin kaikki pahvipaketit ja muut alkuperäispakkaukset jäävät rannalle jo heti kättelyssä. Ne vettyvät nopeasti, voivat sisältää kaiken maailma ökkimönkiäisiä ja vievät tolkuttomasti tilaa. Lähes kaikki sapuska muuttaa omaan lasipurkkiin. Lasipurkit ovat tietenkin kaikki kierrätettyjä ja tulleet alkujaan suolakurkkujen tms. ruokien säilytysastioina. Kierrekorkilliset lasipurkit ovat riittävän tiiviitä, niistä ei irtoa mikromuoveja ja ne voi steriloida keittämällä. Emme ole vielä koskaan rikkoneet ainuttakaan.

Säilyke- ja pähkinäkätkö

Meillä on myös täysin normaalit posliiniset lautaset ja lasiset lasit. Eihän kukaan halua syödä ruokaa koirankulhosta. Välillä huvittaa, kun miljoonaveneen terassilla syödään kaksivuotiaille tarkoitetuista muovikipoista. Ei lasia veneeseen -sääntö ei siis todellakaan päde Almalla, eikä lasinsiruja ole tarvinnut keräillä lattialta sen useammin kuin kotonakaan.

Kaikkiin lasipurkkien ja säilykkeiden kansiin on kirjoitettu, mitä ne sisältävät. Näin ne voi pakata piukkaan läjään. Silti nopealla vilkaisulla löytää oikean tuotteen kokkaillessa. Terttu jopa uhkaili tekevänsä ruokakaapin oveen listan, missä lukee, mitä siellä on. Kaapin sisällöstä pidettäisiin kirjaa tukkimiehen kirjanpidolla. Olemme hyvin erilaisia ihmisiä tietyissä asioissa. En suostunut tähän järjestelyyn.

Mainittakoon vielä, että ruoka ilman eläinperäisiä tuotteita säilyy hyvin yön yli huoneenlämmössä. Tämä on kätevää jos ruokaa jää paljon, jolloin sen voi vain jättää kattilaan liedelle. Tämän vuoksi jos haluamme lisätä esim. juustoa, laitamme sen yleensä vasta ruoan päälle lisukkeeksi. Ja tottakai ruoka seuraavana päivänä kuumennetaan 100-asteiseksi ennen syömistä. Pahin painajaisemme olisi saada kauheat vatsakrampit kesken purjehduksen pilaantuneen ruoan takia. Parempi siis ennaltaehkäistä tuollaisia kauhuskenaarioita niin hyvin kuin pystyy.

Lasipurkit siistissä järjestyksessä

Alma uppoaa

Palataanpa tämän hetken tilanteeseen. Alman tiskipöydän alla on valtava tila, mitä ei oikein pysty käyttämään hyväksi. Tiskipöydän alla on myös kattilakaappi, joka on Alman viimeinen taistelutanner. Kaappi on siis niin täynnä, että usein sen avatessa syliin tippuu pari kattilaa ja jotain muuta roinaa. Minkään tavaran sieltä löytäminen on tuskallista. Säilytämme silti kyseisessä kaapissa päivittäin käytössä olevia keittiövälineitä. Eipä niillä muuta asuinpaikkaa olisikaan.

Mahtuu mahtuu.

Asensimme kaappiin verkon, jolla saimme hyödynnettyä tiskialtaan alla olevan tilan, sekä lisäsimme sinne yhden laatikon. Tämä temppu oli huomattavasti vaikeampi miltä se kuulostaa, koska se vaati sen, että minä änkeydyin puoliksi kaappiin. (Tertun huomio: Tuomas ei koko Alman omistajuudensa aikana ole uskonut mahtuvansa tuohon kaappiin, mutta kun Terttu mahtui sinne päätti Tuomaskin mahtua vaikka väkisin, ja mahtuikin!) Huomasin tässä samalla tiskialtaan läpivientiin nojatessa sen olevan märkä. Läheisempi maistelu osoitti sen olevan merivettä.

Lisää säilytystilaa ja vuotava läpivienti.

Johan tämä läpivienti on ollut paikallaan 45 vuotta, joten olisihan se syytäkin vaihtaa. Se temppu on vain mahdotonta tehdä vedessä. Enkä millään haluaisi nostaa Almaa kuiville vain yhden läpiviennin vaihtamisen vuoksi.

Ei uponnutkaan

Koska vuoto näytti selkeästi johtuvan vain korkanneesta tiivistysaineesta, eikä varsinaisesta läpiviennin hajoamisesta, laitoin ensiavuksi veden alla kovettuvaa epoksitahnaa. Saatan laittaa sitä vielä ulkopuolellekin, jahka pääsemme pois likaisesta satama-altaasta. Tein samanlaisen purkkakorjauksen koneen jäähdytysveden läpiviennille jokunen vuosi sitten. Se kesti hienosti koko kesän ja talvella vaihdoin tilalle uuden läpiviennin.

Korjattu

Kävin kaikki Alman läpiviennit läpi ennen lähtöä. Mittasin niiden materiaalivahvuudet, niin hyvin kuin pystyin (eli hyvin huonosti) ja paukuttelin ulkoapäin venttiilien kuulia varmistuakseni niiden kunnosta. Potkaisin lisäksi kaikkia läpivientejä niin kovaa kuin kykenin. Ajattelin, että jos hajoaa niin parempi että hajoaa kuivilla. Kaikki pysyivät tukevasti paikallaan. Olisihan ne pitänyt vaihtaa ennen lähtöä, mutta maksavat paljon ja oli oli miljoona muutakin hommaa tehtävänä.

Elättelen toivoa, että purkkakorjaus kestää ainakin ensi talveen tai parhaimmassa tapauksessa kotiin saakka. Pitää varmaan varmuuden vuoksi kaivaa sopiva puutappi ja vasara lähettyville.

Viime hetken valmisteluja ennen matkan jatkamista

Olemme yrittäneet ahkerasti valmistella Almaa ja itseämme tulevaa kesää varten. Fakta on kyllä se, että päivässä kerkeää tekemään tasan yhden asian. Vaikkapa pyykin pesuun tai jonkun yksinkertaisen koukun kiinnitykseen saa helposti kulumaan koko päivän. Ihan mihin tahansa asiaan menee veneessä noin 3-4 kertaa enemmän aikaa mitä asunnossa asuessa. Olemme sentään saaneet jotain tehtyä.

Pullosuihku versio 3.0

Ensimmäinen pullosuihku oli pullo, minkä korkkiin oli porattu reikiä. Seuraava oli varustettu vähän paremmalla kastelunokalla. Nyt olen rakentanut version, joka painii jo aivan eri sarjassa. Edellisessä kimppaveneessä oli hieman samanlainen kaupallinen malli, joten aivan itse en ole vehjettä kehittänyt.

Suihku on kahdeksan litran paineruisku, jonka suuttimen tilalle on vaihdettu puutarharuisku. Lisäksi säiliö on maalattu mustaksi, jotta aurinko lämmittää veden paremmin. Ajatuksena on pitää suihkua peräkaiteessa kiinni ja antaa auringon lämmittää vesi. Näin meillä on aina valmis kunnollinen suihku, jolla on kätevä huuhdella suolat pois uinnin jälkeen ja käydä muutenkin suihkussa.

Hintaa osille tuli reilu 20 euroa, joten tämä on ehdottomasti kallein suihkuviritys, mitä olen rakennellut.

Suihkun maalausta

Vettä tulee ruiskusta todella kovalla paineella, mikä on tietenkin hyvä pesun kannalta, mutta se kuluttaa myös paljon vettä. Koska suutin on jousikuormitettu ja vaatii liipaisimen painamisen suihkuveden saamiseksi, uskon kuitenkin pärjäävämme suhteellisen pienellä vesimäärällä. Jos kahdeksan litraa riittä vaikka kahden päivän suihkuihin, on se riittävän pieni kulutus Kreikkaa silmällä pitäen. Siellähän veden hankkiminen on yhtä helppoa kuin kotisaaristossa.

Yhdellä paineiden pumppauksella vettä tulee reilu kolme litraa, joten suihkun aikana ei pitäisi olla tarvetta pumpata säiliöön lisää painetta. Jos on, niin ainakin tietää, että on käyttänyt liikaa vettä.

Valmis Batman-suihku

Muita pikkujuttuja

Terttu ylipuhui meidät ostamaan ylihintaisen Lagun- pöydän kiinnitys-setin. Jouduin vielä rakentamaan leikkuulaudasta sopivia kiilapaloja asennusta varten ja melkein irrotin sormeni rälläkällä tässä hommassa.

Tulipahan tarkistettua vasemman etusormen nivelten kunto ihon alapuoleltakin. Ehjä näytti olevan. Tertun teipattua sormeni kasaan kaivoin rälläkän teräsuojan ja jatkoin hommia. Sille on syynsä miksi miesten elinikä on huomattavasti naisia alhaisempi.

Joka tapauksessa nyt voimme käyttää samaa pöytää sekä ulkona, että sisällä. Se on ollut jo nyt ahkerassa käytössä ja luulen, että kesällä pöytä tulee viihtymään ulkona lähes koko ajan.

Ihanaa syödä ulkona pöydän ääressä!

Terttu maalasi keulaluukun, joten nyt keulaprojekti on virallisesti valmis. Minä huolsin koneen loppuun ja käytin konetta tunnin pakilla. Vaihdoin vaihteistoöljyn ja se oli jälleen pikimustaa. Käytin konetta vielä puolituntia ja vaihdoin uudestaan.

Toisella kerralla öljy näytti mittatikusta katsoen kirkkaalta, mutta tyhjennyksen jälkeen se näytti vielä melko tummalta. Kaipa kytkin tuosta putsaantuu, kun vaihtaa öljyjä tiheään. Öljythän olivat päässeet kärähtämään viime vuonna. Todennäköisesti kytkin hieman luistaa ja pitkät kanava-ajot olivat käräyttäneet öljyn. Vaihde toimii kuitenkin täydellisesti, joten en meinaa asialla nyt päätäni vaivata. Vaivaan vasta, kun taikasavut tulevat ulos ja vaihde ei enää mene päälle. Välillä ihmettelen itsekin, miten olemme päässeet hengissä Sardiniaan saakka.

Ystäväni Hippi-Matias kutsuu Almaa kelluvaksi ruumisarkuksi, mutta se liittyy erääseen akkujen ylilataustarinaan ja häkähälyttimeen. Jätän sen tarinan toiseen kertaan.

Nyt meillä on tasan viikko lähtöön ja päivät ovat pelottavan täynnä veneen valmistelua, ruoan hamstrausta, opiskelua ja UpWorks -hommia. Mihin se talvi katosi?

Välillä pitää muistaa opiskellakkin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s